Paljas minä

Aito rehellinen itseensä tutustuminen on poukkoileva polku, jossa tunteiden syvät laaksot vaihtuvat voitonriemuun vuoren valloituksesta palatakseen jälleen pimeisiin luoliin ja takaisin valoon. Mitä pidemmälle matka kulkee, sitä loivemmaksi maasto muuttuu. Vaihtelu synkän syvän ja riemukkaan roihun välillä tasaantuu. Se ei silti tarkoita sitä, että matkasta tulisi tylsää. Ei, matka vain harmonisoituu ja tuo aina vain enemmän iloa, rauhaa ja rakkautta.

Jotta oppii tuntemaan, kuka minä ihan oikeasti olen, on tuo matka tehtävä. Jokaisella se on omanlainen. Yhteistä on se, että opitut mallit, rakenteet, uskomukset, roolit ja maskit on purettava, jotta paljastuu itse itsellensä. Kuka silloin jää jäljelle? Kuka on paljas aito minä?

Haavat hoitoon

Paljaana ihminen on äärimmäisen haavoittuva. Silloin on tilassa, jossa ei ole mitään peiteltävää, ei mitään hävettävää, ei mitään tarvetta selitellä tai puolustella. Silloin vain on inhimillisenä omana itsenään. Meillä jokaisella on haavoja, jotka kaipaavat hoitoa. Toinen ihminen voi auttaa, mutta lopulta jokaisen on tehtävä työ itse. Niin kauan, kuin haavoja on auki ts. käsittelemättä, ne märkivät. Ne ilmoittavat itsestänsä aina, kun jotain haasteellista tapahtuu. Minulla ne monesti liittyvät ihmissuhteisiin. Haavojen aiheuttamat kivut ovat merkki siitä, että vielä on jotain kesken. Uskalla kohdata omat haavasi, vaikka kirpaisee. Ota ne yksitellen hoitaaksesi ja paranna siten itsesi. Silloin eheydyt. Silloin uskallat nähdä itsesi sellaisena kuin oikeasti olet.

Oman elämän luoja

Kun on sitten haavansa nuollut ja täysin paljaana, on mahdollista alkaa luoda itseänsä uudelleen. Tyhjälle kankaalle voi maalailla sellaisia värejä ja kuvioita, kuin haluaa. Elämä luodaan tässä hetkessä. Mitään valmista ei ole. Se, miten nyt ajattelet, tunnet ja toimit luo seuraavan askeleen. Kun otat sen, avautuu seuraava, sitten taas seuraava ja niin edelleen. Sinun oma ainutlaatuinen elämänpolkusi muokkautuu sitä mukaa, kun kuljet. Ei ole oikeaa, eikä väärää, on vain erilaisia tapoja ja vaihtoehtoja. Olemassaoloa voi kunnioittaa elämällä täydesti. Se, millaisen taideteoksen itsestäsi ja elämästäsi luot, on pitkälti sinun käsissäsi.

On myös jätettävä tilaa suuremmalle suunnitelmalle, isommalle näkymättömälle kokonaisuudelle. Aina emme näe, mikä on meille parhaaksi. Vaikka kuinka haluaisi, elämä ei anna sitä, mitä haluamme, vaan mitä tarvitsemme. On vain luotettava, että elämä tietää paremmin. Oman osansa voi tehdä tiettyyn pisteeseen asti ja sen jälkeen päästää irti.

Osallistu keskusteluun

Mitä ajatuksia kirjoitus herättää?

Kommentoi!

kommenttia