Toimittaja Hanna Sumari ”tanssii tähtien kanssa” televisiossa. Hän kertoi blogissaan, että avausvalssin tanssiminen oli ihanaa, ihmeellistä ja upeaa! Tanssi tuntui onnistumiselta heti suorituksen jälkeen. Tuomaristolta kuitenkin pisteitä herui niukasti ja paranneltavaa löytyi. Hanna kertoi tipahtaneensa tanssin taikamatolta. Suru ja muut tunteet vyöryivät – hän olisi halunnut vain juosta pois ja piiloutua pimeään nurkkaan.

No, tähän vähän jo kulahtaneeseen TV-formaattiin kuuluvat dramaattiset ja koskettavat tunteet. Mutta kuinkahan moni meistä on kokenut Hannan tarinan jo lapsuudessa? Olet innoissasi omassa leikissäsi keksinyt idean, kehitellyt sitä ja iloiten rynnännyt näyttämään tekelettäsi muille: perheellesi, kavereillesi tai opettajallesi! Mutta mikä olikaan vastaanotto? Ehkä välinpitämätön olankohautus, ärsyyntyminen, tyrmäys tai ei reaktiota lainkaan. Itse muistan tällaisen tarinan elävästi. Olin viisivuotias ja päätin järjestää mehukutsut. Asettelin punakeltaisia muovisia leikkimukeja tarjottimelle. Kaadoin mukeihin ihan oikeaa punaista herukkamehua! Innoissani kannoin tarjottimeni varovasti toiseen huoneeseen. Huusin kovaan ääneen: tervetuloa mehukutsuille! Huoneessa oli isäni ja tietämättäni sisään piipahtanut naapuri. Seurasi vaivautunut hiljaisuus. Häveten peräännyin mehuineni. Surulle ja häpeälleni ei ollut näkijää.

Entä miten sujuivat liikunnan tai kuvaamataidon tuntisi koulussa? Toivon, että nykylapsille ja nuorille ei enää käy kuten minulle. Innoissani saatoin maalata tai piirtää kuvistunnilla, mutta arvosanaksi työstä tuli korkeintaan seiska. Jokainen työ arvosteltiin. Koska halusin hyviä numeroita, opettelin miellyttämään opettajaa. Päättötodistukseeni yläasteelta taisin saadakin näin laskelmoiden ysin. Ilo kuvaamataidosta oli kauan sitten hävinnyt. Herkkä, utelias ja inspiroitunut tunneyhteys töihini oli kadonnut – niistä oli tullut suorituksia.

Keholle ja mielelle tekee hyvää liike, joka on uutta, yllättävää, luovaa. Tällainen liike rakentaa meissä uusia hermoyhteyksiä, varsinkin, jos ihminen vielä on tietoisesti läsnä aistimassa liikettä. Tämä tukee kykyä toimia ja reagoida elämän yllätyksissä aivan eri tavalla kuin kaavamaisten ja tuttujen liikeratojen toistelu. Olen ohjannut vuosia erilaisia luovan liikkeen ryhmiä. Kuulen usein, miten vaikeaa tällaiseen liikkeeseen on lähteä mukaan! On turvallisempaa ja paljon tutumpaa liikkua toistellen ohjaajan tarkkaan antamia liikeratoja. Mahtaisikohan yksi tärkeä syy olla syvään juurtunut arvostelun tai nolatuksi tulemisen pelko?

Uskon, että lapsuuden kokemuksilla on iso merkitys siihen, miten reagoimme aikuisina. Lapsen piirustukset eivät ole picassoja, liike ei ole huippuballerinojen eikä pallon potkut jalkapallotähtien. Mehukutsut tarjoillaan muovimukeista. Lapsi kaipaa tässä kohtaa ensisijaisesti hyväksyvää vastaanottoa: toista ihmistä, joka välittävällä korvalla kuuntelee hänen tunteitaan. Avointa uteliaisuutta, joka rohkaisee jatkamaan leikkiä! Minä olisin mehukutsuillani tarvinnut, että isä olisi avannut sylinsä ja ottanut minut mukaan aikuisten seuraan. Yksinkertaisesti rohkaissut tarjoilemaan mehua myös vierastamalleni naapurin sedälle!

Uskon, että liian moni meistä on törmännyt tunnetason hylkäämiseen, kun lapsina olemme tuoneet esiin omaa luovuuttamme. Toiset lapset ehkäpä kateudesta tyrmäävät kavereitaan, aikuiset eivät näe eivätkä kuule, jos ovat omissa maailmoissaan omine huolineen ja kiireineen. Tai aikuinen haluaa parantaa lapsen suoritusta. Ensisijaista on kuitenkin tulla tunnetasolla vastaanotetuksi, tuntea olonsa turvalliseksi, kun näyttää jotakin, joka lähtee omasta inspiraatiosta! Vasta, kun ihminen on varma tämänkaltaisesta taustatuesta, voi häntä lähteä tukemaan taitojen kehittämisessä. Ja siinäkin yhteistyössä, arvostaen ihmisen omaa tämänhetkistä osaamista! Sama pätee niin lapsiin kuin aikuisiin.

Haluan omissa ryhmissäni tukea ihmisten omanlaista ilmaisua. Luoda turvallista tunnelmaa, jossa voi ottaa riskin, irrottautua liiasta kontrollista ja antaa kehon viedä omanlaiseen tanssiin, ennalta harjoittelemattomin askelin. Täydellisyyden vaatimus voi peittää alleen niin paljon iloa ja luovuutta! Jos näin ei jo ole, ehdotan, että etsit elämääsi rohkaisevia ihmisiä, joiden seurassa voit laajentaa itsesi ilmaisua ja olla oma itsesi. On ihanaa, ihmeellistä ja upeaa luoda ja kokeilla!

 

Riitta Saarikko

www.viisaskeho.fi

Ohjaan Essential motion -kursseja, joilla kehon elävyyttä ja kehotietoisuutta herätellään. Kurssit sopivat niin aloittelijoille kuin kehotietoisuutta pitempään harjoittaneille. Tervetuloa mukaan!

Turussa 4.3.2017, lue lisää…

Kirkkonummella 4 iltaa, alk. 22.3.2017, lue lisää…

Helsingissä 4 iltaa, alk. 30.5.2017, lue lisää…

Turussa 4 iltaa, alk. 31.5.2017, lue lisää…

Kesäkurssi saaristossa 26-27.7.2017 , lue lisää…

Kotona kehossa -valmennus alkaa 18.11.2017, lue lisää…

Tutustu myös PBSP – Eheyttävät uudet muistot -tapahtumiin Tampereella 21.-23.4.2017! lue lisää…

Kommentoi!

kommenttia