Valittelimme naisporukassa (taas kerran) muutamaa liikakiloa, joita tuntuu jotenkin kummallisesti tähän vuodenaikaan vuodesta kertyvän yhdelle jos toisellekin. Maalta kotoisin oleva mieheni lohdutti ohi mennessään, että jokainen fiksu eläin kerää tähän aikaan vuodesta vähän vararavintoa talveksi.

Kaikkia hymyilytti; ajatus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan vapauttava. Täysin järkevä selitys täysin luonnolliselle asialle. Miksi siitä sitten pitää vouhkata?

Me nykyajan urbaanit eläjät olemme loppujen lopuksi aika vieraantuneita kehostamme. Emme tule ajatelleeksi, että kehoa ei ole luotu tällaiseen elämänrytmiin, jossa on oltava jatkuvasti skarppina ja iskussa.

Sen sijaan, että kuuntelisimme kehoamme, yritämme pakottaa sitä sopeutumaan hektiseen aikatauluumme ja ylimitoitettuihin suunnitelmiimme. Juoksemaan paikasta toiseen, jaksamaan vielä vaikka väsyttää, pärjäämään ilman hiilareita (tai mitä milloinkin epäterveelliseksi luokiteltua) talven viimassa.

Unohdamme, että keholla on syynsä toimia, kuten se toimii. Jos väsyttää, olisiko ehkä syytä levätä; jos on nälkä, kannattaisiko ehkä syödä; jos sairastuu, voisikohan sitä suosiolla hiljentää hetkeksi tahtia?

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Olen jopa suomentanut 387-sivuisen kirjan nimeltään Kuuntele kehoasi: rakasta itseäsi, joten luulisi viestin menneen perille, mutta ei. Kehon viisauteen on joskus vaikea luottaa.

Mary Oliverin runossa sanotaan aika ihanasti: ”You only have to let the soft animal of your body love what it loves” (”Anna vain kehosi pehmeän eläimen rakastaa sitä, mitä se rakastaa”). Kehon vertaaminen pehmeään eläimeen kuulostaa melkein sopimattomalta – puhumattakaan siitä, että antaisi sen rauhassa tehdä, mitä se haluaa. Eikös se vaan porsastelisi, söisi kokonaisen suklaarasian kerralla, nukkuisi päivät pitkät, köllöttelisi kylpylässä, tuijottaisi elokuvia sängyssä?

Totuuden nimessä juuri nyt niin saattaisi käydäkin, mutta tuskin sitä muutamaa päivää kauempaa kestäisi. Keho haluaa voida hyvin. Kyllä se lopulta nousisi sängystä, venyttelisi ja lähtisi kävelylle metsään.

Tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla on pimeää lähes kellon ympäri. Täällä sataa. Täällä tuulee. Täällä on kylmä.

Otetaan me pehmeät eläimet ihan iisisti.

Leena Siitonen

Leena Siitonen, FM, on henkisen kasvun ohjaaja ja näkijä, jonka esikoiskirja Lempeän elämän käsikirja säätäjille ilmestyy syyskuussa Viisas elämä -sarjassa.

Leena kirjoittaa ja luennoi henkisen kasvun aiheista, järjestää voimauttavia iltoja, ohjaa workshoppeja ja tekee auratulkintoja Iloinen Aura -yrityksessään. Hän haluaa auttaa ihmisiä muistamaan oman sisäisen viisautensa ja voimansa ja rohkaista heitä lempeästi luottamaan intuitioonsa.

Tilaa tästä Iloisen Auran uutiskirje! Saat inspiraatiota henkiseen kasvuun ja heti tilattuasi ilmaisen videoluennon Viisi vinkkiä lempeämpään arkeen.

Tutustu Leenan auratulkintoihin, workshoppeihin, kursseihin ja kirjaan.

Seuraa Leenan iloisia päivityksiä Facebookissa ja Instagramissa.

Onko elämä joskus pelkkää suorittamista? Oletko usein liian ankara itsellesi? Hukutko välillä arjen vaatimusten keskelle? Tervetuloa Rakas ihana minä -verkkokurssille voimistamaan yhteyttä aitoon itseesi ja ottamaan askelia kohti itsesi hyväksymistä ja lempeämpää elämää! Voit aloittaa kuusiosaisen kurssin milloin haluat ja edetä kaikessa rauhassa, omassa tahdissasi.

Kommentoi!

kommenttia