Olen miettinyt sitä, ovatko ihmiset aina olleet yhtä taipuvaisia negatiivisuuteen kuin tänä päivänä. Ihmiset arvostelevat ja tuomitsevat elämänsä ulkoisia ja sisäisiä kokemuksia usein melko rankalla kädellä. Onko niin, että negatiivinen ja arvosteleva elämänasenne suojelee ja vahvistaa meitä näkemään selkeämmin – mitä se myös tekee – vai olemmeko me ihmiset laskeutuneet hiukan liian syvälle negatiivisuuden kuiluun?

Sen sijaan, että alkaisimme pohtia filosofisesti positiivisuuden ja negatiivisuuden merkitystä ihmiskunnassa, voimme vain kääntyä sisäänpäin ja katsoa, miten on meillä asianlaita. Kun kohtaan uutta, minulta kysytään jotain poikkeavaa tai saan kutsun tapahtumaan, jonka osallistujia en tunne, miten reagoin? Otanko kokemuksen ilolla vastaan, vai alkaako sydämeni kuumenemaan ja mieleni luomaan ajatuksia kaikista mahdollisista epäonnistumisen tavoista?

Voit havainnoida omaa päivääsi sulkemalla silmäsi ja tarkastelemalla sitä, millä tavalla reagoit ulkomaailman tarjouksiin. Voit myös huomioida sitä, millä tavalla reagoit sisäisiin kokemuksiin kuten ajatuksiin ja tunteisiin. Tämän harjoituksen voi tehdä vaikka päivän päätteeksi ennen nukkumaanmenoa. Sitä tehdessämme opimme päivästämme ja omista tavoistamme reagoida.

Mitä on positiivisuus?

Positiivisuus on elämänasenne ja tahtotila. Vaikka voimmekin kokea positiivisuuden vaikutuksen ilona tai mukavina ajatuksina, ei positiivisuus ole tunne tai ajatus. Sillä vaikka kokisimme kovaa kärsimystä tai negatiivisia ajatuksia, voimme kohdata nekin positiivisesti.

Kun elämässämme on positiivisuutta, koemme ja kohtaamme enemmän. Positiivisuuteen liittyy mielestäni vahvasti asioiden hyväksyminen. Katsomme silloin itseämme ja maailmaa kohdaten ja hyväksyen sen, nähden tämän kaiken positiivisena asiana. Meidän ei tarvitse silloin yrittää kieltää tai kiistää mitään. Meidän ei tarvitse yrittää pakottamalla muuttaa ulkoisia olosuhteitamme, ajatuksiamme tai tunteitamme.

Todellinen positiivisuus ei arvota asioita paremmiksi tai huonommiksi. Sitä tekee negatiivinen, luokitteleva ja arvioiva elämäntapa. Me voimme kuitenkin hyväksyä myös tuon negatiivisuuden osana elämää, jopa välttämättömänä ja tärkeänä sellaisena.

Kuinka olla positiivinen?

Positiivisuus on harjoiteltavissa oleva taito, samalla tavalla kuin esimerkiksi taito puhua vierasta kieltä. Samoin kuin emme opi vierasta kieltäkään ilman harjoittelua, emme opi positiivisiksi vain odottamalla, että positiivisuus syntyisi itsestään meissä – kunhan kaikki meitä ärsyttävät asiat poistuvat elämästämme. Tietysti positiivisena oleminen on silloin helpompaa, mutta loppujen lopuksi alamme löytää negatiivisuutta myös pienistä asioita ellemme kehitä omaa positiivisuuttamme.

Ensimmäinen vaihe, josta aloittaa, voisi olla se, että hyväksymme elämän tosiasiat. Myöntämällä sen, mikä on totta ja mikä taas omaa mielipidettäni, olen jo matkalla positiivisuuteen. Alan nähdä sen, kuinka asioiden piilottaminen ja torjuminen itseltäni aiheuttaa juuri sellaista negatiivisuutta, joka sulkee meitä kokemasta elämäämme. Jos myönnän itselleni olevani sairas tai sosiaalisesti epävarma, on tuon asian tiedostaminen itsessään positiivista. Voin tämän oivallettuani alkaa tekemään asian hyväksi jotain, sen sijaan että piilottelisin sitä mieleni perukoilla valehdellen itselleni.

Seuraavaksi voimme oppia katsomaan kokemuksiamme positiivisesti. Jos kohtaamme jotain vaikeaa tai haastavaa, voimme kääntyä sisäisesti ympäri ja nähdä sen, mitä hyvää vaikeassa kokemuksessa on. Tämä ei tarkoita sitä, että kiistäisimme kokemuksen vaikeuden tai kärsimyksen, jota se aiheuttaa, vaan yksinkertaisesti löydämme kokemuksestamme jotain hyvää. Esimerkiksi jos olen tullut huijatuksi tai satutetuksi, voin oppia tapahtuneesta. Voin osata välttää tulevat samankaltaiset tilanteet. Kokemus voi myös lisätä myötätuntoani kärsimystä kohtaan, tai voin ajatella, kuinka tuo toinen minua satuttanut ihminen on oppinut tai löytänyt jotain uutta, joka auttaa häntä elämässään.

Kolmas vaihe on löytää kärsimyksestä, sairaudesta tai negatiivisuudesta positiivista. Voimme oppia löytämään myötätuntoisen ja hyväksyvän tavan kokea esimerkiksi suuttumusta tai tuomitsevia ajatuksia. Kärsimystäni voin katsoa esimerkiksi niin, että se vahvistaa minua, tai että tunnen olevani enemmän elossa. Se voi myös muistuttaa minua siitä, kuinka tärkeää ja arvokasta on hyvinvointi tai terveys. Tällainen positiivisuus aloittaa jo parantavan prosessin, mikäli kärsimme fyysisesti tai psyykkisesti.

Lopuksi

Jokaisella kohtaamallamme asialla on kääntöpuoli. Kun opimme katsomaan asioiden positiivista puolta, kehitämme myötätuntoista elämänasennetta. Lopulta voimme oppia katsomaan myös asioiden negatiivista puolta. Tulemme silloin huomaamaan sen, kuinka oleellista on nähdä asiat niiden molemmilta puolilta. Opimme silloin näkemään enemmän elämää, ja tulemme lopulta oivaltamaan, etteivät nuo kaksi puolta edes ole vastakohdat.

Hyvän ja pahan asetelma alkaa murtua myötätuntomme kasvaessa. Meistä tulee vastaanottavaisempia elämälle ja sen valolle kuin varjollekin!

Jos joku suuttui tästä artikkelista, haluaisi sen tuomita tai on eri mieltä, voi hän alkaa tutkia tunnettaan ja löytää siitä jotain positiivista. Ehkä hän tulee oppineeksi jotain paljon syvempää positiivisuudesta ja kirjoittamaan siitä paljon syvällisemmän artikkelin kuin tämä!

healthy

Kommentoi!

kommenttia