Keho on hyvin monimuotoinen aistiva ja kommunikoiva koneisto. Keholla on aivan oma älykkyytensä, ja kehon kieli on useimmiten hyvin rehellinen. Keho kommunikoi eri tavoin; esimerkiksi jännittämällä tai rentouttamalla lihaksia. Kipu on kehon kieltä, kuten keveyden tai elävyyden tuntu. Epämiellyttävässä tilanteessa keho saattaa perääntyä tai paeta, ja kiinnostusta ihminen saattaa ilmaista nojaamalla tai ottamalla askeleen eteenpäin.

Kehomme on jatkuvassa yhteydessä ympäristöömme. Samalla olemme jatkuvassa yhteydessä sisäänpäin itseemme ja kehomme viesteihin. Keho on meidän maamme ja maadoituksemme tässä monesti niin levottomassa maailmassa. Meidän maa-kotimme. Kaikki mitä koemme, kaikki elämämme tapahtumat, ilmenevät maa-kodissamme eli kehossamme jollakin tavalla. Emme vain aina ole kovinkaan tietoisia tästä! Olemme usein enemmän uppoutuneita ajattelemaan kuin kuuntelemaan kehon viestejä. Mikä estää meitä aistimasta ja kokemasta kehoamme ja sen sanomaa? Ja miksi kykyä aistia kannattaisi vahvistaa?

On helppoa kadottaa itsensä, koska ympäröivä maailma antaa meille jatkuvasti valtavasti virikkeitä! Ajattelu vie mennessään automaattisesti. Näin käy helposti erityisesti silloin, kun olemme haastavassa elämäntilanteessa tai huolissamme – kuten me kaikki aika ajoin olemme.

Tämän lisäksi aistimisen esteenä on menneisyydessä satuttaneet kokemukset. Voimme kokea tunteitamme ja ottaa aistitietoa täydesti vastaan vain silloin, kun tunnemme olomme turvallisiksi. Ja näin ei ole aina ollut. Olemme joutuneet sulkemaan tunteitamme ja muistoja ikävistä tapahtumista syvälle kehoomme ja psyykeemme. Samalla olemme kadottaneet kykyämme aistia tunteitamme ja tuntemuksiamme täydesti. Esimerkiksi kun lapsena olen kokenut tulevani ohitetuksi tai että minua ei nähdä olen, kuten lapset usein tekevät, tulkinnut tilanteen niin, että minussa on jotain vikaa enkä kelpaa. Kehoni on kuitenkin viisas, se on auttanut minua tässä. Se on keksinyt, että esimerkiksi jännittämällä lihaksiani voin pitää ikävät tunteet ja kokemukset loitolla ja jatkaa elämääni. Lihasjännityksillä on tarpeellinen funktio: ne toimivat meidän ”suojelupoliiseina”. Menneisyyden ikävät kokemukset vaikuttavat myös siihen, miten koemme tämän hetken ja mitä odotamme tulevaisuudelta. Kokemuksistamme voi syntyä uskomuksia, jotka juurtuvat syvälle meihin ja värittävät toimintaamme myös tulevaisuudessa. Niinpä vielä aikuisenakin jännitän tilanteissa, joissa koen tulevani ohitetuksi tai joku ei huomaa minua. Kumppanini on ehkä vain kiireinen eikä huomaa minua, mutta tulkitsen tilanteen samalla tavalla kuin lapsena. Nyt jo automaattinen ja alitajuinen suojelupoliisini astuu esiin ja lihakseni jännittyvät, ja saatan paeta paikalta fyysisesti tai psyykkisesti. Ja uskomukseni vahistuvat jälleen lisää, kun tulkitsen tilanteen lapsuudenkokemusteni perusteella. Jännitys muuttuu huomaamatta krooniseksi ja kaventaa kykyä elää täydesti. ”Suojelupoliisilla” on paljon töitä.

Sitten elämässämme saattaa tulla hetki, jolloin oivallamme, että uskomuksemme ei enää välttämättä olekaan totta! Uskomus ei enää palvele meitä vaan itse asiassa se torjuukin jonkun hyvin tärkeän osan itsessämme. Jonkun osan, joka ehkä on vihainen, surullinen tai pelokas ja tarvitsee rakkauttamme.

Rakentamalla yhteyttä kehoomme vahvistamme valmiutta kokea ja vastaanottaa itseämme kokonaisvaltaisemmin, kaikkia osia itsestämme. Kun olemme enemmän yhteydessä kehoomme, olemme vähemmän levottomien ajatusten ja huolien vietävissä ja enemmän tasapainossa. Tällöin voimme turvallisemmin avautua kokemaan myös satutettuja osia itsessämme. Kun ne tulevat nähdyksi ja kohdatuiksi rakastavasti ja myötätunnolla, niiden rajoittava vaikutus itseemme ja elämäämme heikkenee.

Elämä pyrkii koko ajan uuteen avautumiseen, kehittymiseen ja kukoistukseen, suurimpaan mahdolliseen potentiaaliin sinun ja minun kauttamme. Se haluaa meille aina parasta hyvää, mitä se voi tarjota. Meille saattaa tulla hetki, jolloin tietoisuutemme ovelle koputetaan. Kun katsomme tarkemmin oven takana olevaa vierasta, löydämme ehkä pelokkaan ja rakkautta janoavan osan itseämme. Jos otamme hänet lempeään hoivaamme, olemme valmiita isoon muutokseen elämässämme.

Tällaisessa tilanteessa yhteys kehoon, maa-kotiimme on erityisen arvokas. Se pitää meidät turvallisesti ankkuroituneena tässä hetkessä ja auttaa meitä sulattamaan tunteitamme. Kun vanhoja tapoja jännittää ei enää tarvita – avautuu uusia mahdollisuuksia. Vanha suojelupoliisi pääsee silloin ansaitsemalleen eläkkeelle.

Kiitos kehoni – maa-kotini!

 

Regina Skogberg

reginainen@gmail.com

 

Regina on henkisen tien kulkija, joka arvostaa elämän kauneutta, kohtaamisen aitoutta ja kehollisuuden maadoittavaa voimaa. Hänen työnsä tähtää rakkauden ja yhteyden avautumiseen, itsetuntemuksen ja oivaltamisen lisääntymiseen sekä vapaan ja luovan ilmaisun esilletuloon. Kursseja ja yksilöohjauksia Helsingissä ja Tammisaaressa.

Kurssit Mindfulness meditation, Dansglädje,  Säg jag till dig själv, Rå mat – raakaruokaa Raaseporin työväenopistossa

Raakaruokaa – nam! Lohjalla Hiidenopistossa

Ihana kehoni Helsingin työväenopistossa

Regina ohjaa Tampereella 28-29.10.2016 kansainvälisessä Kotona Kehossa -seminaarissa työpajan Keho ja henkisyys

Kommentoi!

kommenttia