Älä kahlitse rakkautta vaan laske se vapaaksi. Se palaa aina takaisin.

Rakkaus on vaikea käsite, sillä sen ymmärtämiselle on kaksi erilaista merkitystä. Toinen sisällyttää sen merkitykseen minuudestaan, erillisyydestään ja erityisyydestään. Se on tunne, joka herää vain joitain henkilöitä ja asioita kohtaan. Se edellyttää, että rakkaus toiselta kuuluu vain minulle ja omani vain hänelle. Se pitää sisällään ehtoja. Kuten, kun toimit ja olet sellainen kuin haluan, niin rakastan sinua. Samalla toiselta näennäisesti tuleva rakkaus täydentää itseäni jollain tavalla. Se saa oloni tuntumaan erityiseksi ja merkitykselliseksi. Toisen rakkaus saa itseni tuntemaan olevani onneni kukkuloilla ja myös itseni tekemään mitä tahansa toisen puolesta. Rakkauden nimissä oikeutetaan ja kielletään runsain mitoin käytös- ja uskomusmalleja. Tämä sama käsitys opetetaan myös lapsillemme siinä hyvässä uskossa, että näin tuleekin olla. Tämä on se rakkaus, jonka valta osa ihmisistä tuntee ja jonka mukaisesti myös elää. Siksi se ei myöskään kestä ongelmitta. Tämä rakkaus voi loppua ja, kun sen alkumetrien ylitsevuotavan huomioiva tarjoilu lakkaa, alkaa ristiriidat. Miksi en tunnekaan oloani enää yhtä erityiseksi ja rakastetuksi kuin ennen? Tuo toinen ei enää teekään niitä asioita enää, jotka saivat minut onnelliseksi. Hän on muuttunut joten hän joko ei enää rakasta minua ja on muuttunut tai oma rakkauteni on loppunut. Näin se myös etenee silloin, kun rakkaus on tämän ensimmäisen vaihtoehdon mukaista. Egoistista rakkautta, joka on vaatimassa ja ottamassa pelkän kaiken hyväksyvän rakastamisen sijaan. Se on vaihtokauppaa. Kun annat minulle tämän tunteen, annan vastalahjaksi myös sinulle jotain. Minuutemme ja arvomme on myös sitoutunut niin tiukasti kehoomme, että jos joku muu keho saa rakkautta minun omistamaltani, niin se ei ole missään nimessä hyväksyttävää ja minulta pois. Keho on vain sielun vaate eikä hengestä katsottuna keholaina ole kummempi kuin tarjoilukulhon lainaaminen naapurille. Tiedän, että tätä on vaikea käsittää ja hyväksyä, mutta se todella on mahdollista. Tämä on vain tunnepeliä, joka tulee ja menee. Se ei ole pysyvää todellista pyyteetöntä rakkautta.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että samassa suhteessa tulisi pysyä ikuisesti riippumatta mistään. Jokaisella on oma kehityspolkunsa ja joskus jokin suhde on jo palvellut molempia aikansa ja tulee valita uusi molempien kehitystä paremmin tukeva suunta. Siihen ei kuitenkaan tarvitse liittää sen kummempaa draamaa. Se on todellakin mahdollista toteuttaa sulassa sovussa vaikka kipua lähes aina tuottaakin. Myöhemmin asia tasoittuu ja todistaa oliko valinta oikea.

Toinen vaihtoehto on kaiken kattava pyyteetön todellinen rakkaus. Se on kaikessa ja kaikissa. Se on koko olemassaolon perusta, joka mahdollistaa fyysisen elämän kokemuksen monimuotoisuuksineen ja havainnointeineen. Se on kaikki mitä on. Se ei aseta ehtoja, se vain on. Kun ihminen oivaltaa tämän rakkauden muodon, lakkaa vaihtokauppa. Rakastaa kaikkia ja kaikkea vain pelkän rakastamisen ilon vuoksi. Se on ihmisen ja elämän luonnollinen tila. Se ei ole riippuvainen kehoista eikä edes toisesta ihmisestä. Se alkaa sisäisestä löydöksestä itseään kohtaan josta se laajenee automaattisesti koko maailmankaikkeuteen jättämättä mitään ulkopuolelleen. Hyvin harva kykenee edes ymmärtämään näin vapaata rakkautta. Se ei estä etteikö parisuhteita muodostuisi, mutta se laskee irti itselle haluamisesta tai tarpeesta omistaa. Se laskee rakastamansa henkilön vapaaksi ja ilmenee jokaisessa hetkessä hetki kerrallaan. Rakkaus ilmenee pelkän rakastamisen halun vuoksi. Rakkaus ei voi koskaan vähetä. Mitä enemmän annat, sen enemmän saat. Koko maailmalta. Jos koitat vangita rakkauden, se karkaa sinulta. Se on vahvin voima mitä fyysisessä maailman kokemisessa on. Se on lääke kaikkeen. Todellinen vapaa rakkaus tuo myös vastuun mukanaan. Joskus ihminen on piilottanut oman rakkautensa eli luonnollisen osansa niin syvälle sisälleen, ettei edes tunnista sitä lainkaan. Kun tällaisen henkilön eteen tulee ihminen, joka on täysin avoin ja säteilee rakkauttaan pyyteettömästi, voi vastaanottaja tuntea jopa fyysistä kipua sillä kontakti omaansa on niin monien suojakerrosten alla. Jollain tietoisuuden tasollaan jokainen ihminen tuntee suunnatonta vetoa todellista rakkautta kohtaan, mutta ei ymmärrä mistä kysymys. Toisaalta tällaisen avoimen ihmisen rakkaus sekoitetaan herkästi egoistisella tulkinnalla oman erityisyyden vahvistamiseksi. Silloin tulee kuvitelma, että se voimakas tunne, mikä luonnostaan rakastavasta henkilöstä välittyy, onkin tarkoitettu vain minulle. Silloin häneen rakastutaan ensimmäisen vaihtoehdon perusteella hyvin herkästi ymmärtämättä, että tämä ihminen käyttäytyy ja jakaa rakkauttaan samoin kaikille. Tästä hyvin usein seuraa pettymys, jos paljastuu, ettei kyseessä ollutkaan romanttinen rakastuminen.

Vastuu on myös hänellä, joka osaa rakastaa vapaasti. Siten, että hän kykenee ymmärtämään, ettei vastaanottaja välttämättä käsitä, ettei kyseessä olekaan vain hänelle suunnattu erityisyydenosoitus. Rakkaus ei tarvitse korostamista. Sen ei tule tehdä lupauksia ymmärtämättömässä seurassa vaikka sillä hetkellä tarkoittaisikin kaikkea sanomaansa täysin. Se vapaus helposti tekee harkitsemattomaksi. On oltava hyvin rehellinen itselle ja muille. Rakastaa voi sanattomasti silloin, kun tarkoitus ei ole luoda toisenlaisia käsityksiä. Sellaisten ihmisten seurassa, jotka tämän pyyteettömän rakkauden ymmärtävät, tätä vaaraa ei ole. Se ei ole silti helppoa, sillä pohjimmiltaan ihminen kaipaa valtavasti rakkautta ja tulla rakastetuksi. Tästä syystä kumpi vain vaihtoehto yleensä kelpaa. Myös ensimmäinen korvikeversio, sillä se tuo edes hetkeksi täydennystä siihen itsemme sekä elämänkokemustemme luomaan pikku minään, joka on täynnä haavoja. Tuo ihana rakkauden tunne saa meidät tuntemaan olevamme elossa, vaikka vain hetken. Todellinen rakkaus mahdollistaa seksuaalisuuden kahden ihmisen yhdistymisen hengessä ja energiassa, mikä on luomisprosessi. Se on lähinnä sielun kokemusta mitä voi olla. Tämäkin asia on tehty vain fyysisten tarpeiden tyydyttämiseksi, mikä ei todellisuudessa ole kuin tyhjää itsensä ja toisen viihdyttämistä. Se on vain riippuvuutta ja kiinnittymistä tunteen tarpeeseen tai hetkellistä todistelua toistensa haluamisesta. Todelliseen rakkauteen herännyt ihminen ei voi enää näin toimia. Se ei ole mahdollista. Kun ymmärrys kohoaa ja jokaisen osa-alueen tulee täyttyä ennen kuin kaksi voivat yhtyä toisiinsa, ei voi enää palata entiseen. Se ei anna mitään. Sekin on vain tilapäinen korvike.

Todellisuudessa meistä keneltäkään ei puutu rakkautta. Meiltä puuttuu vain yhteys siihen omaamme ja tästä syystä etsimme sitä itsemme ulkopuolelta. Ensin tulisi löytää pyyteetön rakkaus itseä kohtaan sillä sen jälkeen se avautuu luonnollisesti aivan kaikille. Rakkaus elää vain nyt-hetkessä joten pelkästään rakasta, hyväksy ja laske irti. Vain vapaana se voi kasvaa. Kun annat, saat aina takaisin. Silloin kukaan ei voi jäädä ilman. Rakasta kaikkia ja kaikkea, mutta toimi viisaudella. Se on vapautta. Joka hetki valitaan uudelleen ja uudelleen kenen vierellä elämme missäkin hetkessä. Ja silti voi olla onnellinen. Pelko pois ja rakastamaan avoimesti.

~Mila Boström~

Blogitekstit löytyvät myös sivulta http://mindmaster.fi/blogi

Tutustu myös YouTube kanavaani: https://www.youtube.com/channel/UC6NQk67xiZcfCKWf3OVxuyg

Värityskirjani -Meditoi värittäen- löytyy Viisas Elämä valikoimasta.

Pdf-kirjani Kohti minätöntä menoa voit puolestaan ladata itsellesi täältä:
http://mindmaster.fi/kirjat-ja-lataukset/

Kommentoi!

kommenttia