Tässä kirjoituksessa käsittelen tietoista läsnäoloa hiukan erilaisesta näkökulmasta. Yritän saada tehokkuutta ja voimaa käyttävän mieleni ymmärtämään, ettei tietoista läsnäoloa voi saavuttaa kylmällä voimalla. Toisaalta haluan osoittaa ja saavuttaa luottamusta oman tahdon ja päätöksen voimaan, jonka avulla ihmisen voi löytää sisäisen valon ja rauhan ulkoisista olosuhteista riippumatta.

Uskon, että ihminen voi löytää tietoisen läsnäolon minä hetkenä hyvänsä. Sen löytäminen edellyttää vain, että osaa löytää itsestään lempeän tahdonvoiman. Se ei ole lähtöisin mielen malleista, vanhoista ajatuksista, tunteista tai haluista vaan ihmisen omasta luovasta potentiaalista. Tämän voiman löytäminen on jo itsessään tietoista läsnäoloa, ja siihen tutustuminen voi auttaa ihmistä ottamaan elämässään tärkeän askeleen; askeleen kohti todellista itseä ja vapautta.

Arkiaskeleet

Minun elämäni on melko usein mukavaa ja inspiroivaa. Toisinaan joudun kuitenkin kokemaan takapakkia, kärsimystä tai masentuneisuutta. Pohdiskelen silloin usein sitä, kuinka voisin ylläpitää tietoista läsnäoloa ja kehittää itseäni niin, etten enää tippuisi kuoppaan, jossa unohdan itseni ja elämisen.

Usein kiireen ja stressin keskellä alkaa pääni sumentua ja sydämeni pamppailla. Kiire alkaa tuntua veressäni inhottavana puristuksena. Olen aiemmin yrittänyt puristaa silloin itsestäni voimia, joilla voisin selviytyä päivittäisistä askareista. Samalla tavalla olen kokenut tällaisen vaikean tilanteen keskellä, että minun on puristettava itsestäni läsnäolon voima esiin. Sellainen, joka ylittäisi vaikeat tunteet ja saisi minut löytämään sisälleni tilaa, iloa ja valoa. Mutta voinko oikeasti löytää sisäisen voimani ja rauhan puristamalla sen ulos kuin ketsuppi-purkista?

Toisaalta voin kokeilla vain unohtaa kaiken pyrkimisen, ja yrittää päätyä spontaanisti läsnäolon tilaan. Tämä ei kuitenkaan toimi minulle, sillä olen liian usein tietoinen siitä, että tällainen unohtaminen on syy vain päästä kärsimyksien yli. Uskon, myös että emme ihmiskuntana ole tulleet tänne elämään vain unohtaaksemme itsemme ja oman tahtomme. Siksi kaikesta irtipäästäminen kuulostaa minusta siltä, että minun olisi tukahdutettava osa inhimillisestä itsestäni.

Keskitie

Voiko tietoisen läsnäolon tilaan löytää kummallakaan ääripäällä, kovalla tahdolla tai kaiken yrittämisen lopettamalla? Olen huomannut usein elämässäni, että kahden ääripään välistä voi löytää keskitien, tasapainoisuuden. Emme oikeasti elä ainoastaan mustavalkoisessa maailmassa, vaan ympärillämme oleva värien moninainen maailma syntyy valon ja pimeyden yhteisestä tanssista. Samalla tavalla elämämme moni osa-alue voidaan nähdä moninaisena kokonaisuutena mustavalkoisuuden sijaan.

Voimmeko tällä tavalla nähdä myös kärsimyksen ja ahdistuksen osana elämän kokonaisuutta? Entä jos juuri nämä tummemmat tunteet auttavat meitä kehittymään ihmisinä, kokemaan iloa ja valoa? Entä jos nämä tummemmat tunteet ja halut eivät ole pahoja, vaan tärkeä osa kaikkeuden tasapainoa? Entä jos juuri näiden tummempien tunteiden, ajatuksien ja halujen kautta voimme oppia hyväksymään toisemme ja koko maailman myötätuntoisesti? Voisiko haasteet ja vaikeudet nimenomaan kehittää omaa vapaata voimaamme ja mahdollistaa tietoisen läsnäolon kehityksen?

Käytäntö

Kuinka tämä tasapainoinen läsnäolon voima on löydettävissä yrittämisen ja irtipäästämisen välillä? Olen sitä mieltä, että jokainen havainto, ajatus, tunne tai halu voi auttaa minua heräämään ja löytämään tietoisen läsnäoloni voimani. Voin löytää sen päätöksellä kiinnittää huomioni johonkin ulkoiseen tai sisäiseen asiaan kuten kehooni, esineisiin, ajatuksiini, tunteisiini tai vaikkapa musiikkiin.

Voit itse kokeilla ja löytää tietoisuuden voimaasi huomioimalla mitä tahansa asiaa ympärilläsi tai sisälläsi. Anna huomiointisi levätä aktiivisesti valitsemassasi kohteessa muutamat hetket. Saatat huomata, kuinka hengityksesi alkaa hidastua ja kehosi rentoutua. Ajatukset alkavat hidastua ja hiljentyä, jos annat itsesi tietoisesti huomioida jotain itse valitsemaasi kohdetta. Voit pian havaita, että tämä huomioiva voima tapahtuu tässä hetkessä ja sinä olet itse se. Sinä olet oma huomioiva läsnäolosi voima. Et ole kehosi, tunteesi tai ajatuksesi vaan niiden taustalla oleva huomioiva, vapaa tietoisuus.

Haastavin asia pysyä tietoisena omasta läsnäolonsa voimasta löydettyään sen on, että vaikka tietää olevansa kykeneväinen löytämään tietoisen läsnäolon voiman, ovat vanhat toimintamallit niin vahvoja, ettei yksinkertaisesti pysty aina huomioimaan tietoisesti itseä ja elämää.

Tämän vuoksi on hyvä valita itselleen sopivia hetkiä päivästä, jolloin harjoittelee tietoista läsnäoloa. Sen ei tosin tarvitse olla meditaatio-tyynyllä vaan kävellessä, ostoksilla, keskustellessa tai matkustaessa voi löytää huomioivan läsnäolonsa aivan yhtä hyvin kuin minä tahansa muuna hetkenä. Tärkeintä on tehdä itselleen vahva ja tietoinen päätös siitä, että aloittaa tietoisen toiminnan. Tämä päätöksen voima on jo itsessään tietoista läsnäolon voimaa, ja se saa aikaan ihmeitä. Tietoinen läsnäolo on vain päätöksen päässä!

Kommentoi!

kommenttia