Tunteista puhutaan, niitä selitetään ja koetetaan ymmärtää. Kuitenkin kulttuurissamme on jäänyt taka-alalle aidon tunteen kohtaamisen ja kokemisen arvo. Mitä tunteen kohtaaminen tarkoittaa ja miten keho siihen liittyy?

Kun tunne virtaa ja ihminen antaa tilaa tunteen kokemiselle, näkyy se kehossa. Leuka väpättää, kyyneleet nousevat silmiin, pallea hytkyy, naurattaa tai lihakset virittyvät toimintavalmiuteen. Pieni lapsi ilmaisee spontaanisti koko kehollaan, miltä hänestä tuntuu. Lapsi odottaa, että ympäristö vastaisi hyväksyvästi ja auttaisi häntä käsittelemään herännyttä tunnetta turvallisin mielin. Hymy saisi vastakaikua, itku johtaisi huolenpitoon tai vihanpurkaukselle tarjottaisiin turvallisia rajoja ja olon helpottumiselle tehtäisiin tilaa. Aina näin ei syystä tai toisesta käy. Lapsi oppii, milloin tunnetta ei kannata ilmaista, koska sivuuttaminen, torjunta, suuttumus tai muu negatiivinen palaute tekisi vieläkin kipeämpää. Vaistomaisesti opimme jo varhain pidättämään tunteita, joiden ilmaisu ei ole turvallista eikä aiemmin ole johtanut tarpeiden tyydyttymiseen. Tämä tarkoittaa, että jännittämme kehoamme, jotta spontaanisti heränneet aidot tunteet eivät näkyisi ja itsekään emme niitä enää tuntisi. Näin opimme olemaan erillään kehon spontaanista kielestä. Samalla lohkomme persoonastamme osia, joihin kadotamme välittömän yhteyden. Opimme ajattelemaan enemmän kuin tuntemaan tunteita. Yhteys aitoon itseen heikkenee ja tunnemme olevamme tavalla tai toisella jumissa.

Jotkut sanoittavat edellä kuvattua tilannetta niin, että ovat tottuneet ”olemaan päässään, irrallaan kehostaan”. Toiset masentuvat. Joillakin tunteet voivat vyöryä ja ne voivat tuntua liian isoilta, pelottavilta ja vaikeasti käsiteltäviltä. Elämänilo voi olla hävinnyt.  Voi olla vaikea kokea syvää yhteyttä toiseen ihmiseen tai ylläpitää yhteyttä läheisessä ihmissuhteessa. Elämä voi tuntua tasapaksulta puurtamiselta tai liian vakavalta. Elävyys, ilo ja leikki ovat hukassa. Riippuvuuskäyttäytyminen on yksi keino torjua tunteita. Lisäksi voi olla vaikea hyväksyä sitä, miltä keho näyttää tai miten keho toimii.

Lohdullista on, että aikuisena voi oppia uutta myös tunteiden käsittelytaidoissa! Oman persoonan sivuutettuja osia voi kotiuttaa eheään minuuteen uudelleen. Tärkeä väylä entistä kokonaisempaan itseen on oppia tunnistamaan aktivoituneita tunteita kehossa ja kehittää taitoa kohdata tunteita.

Keho kertoo välittömästi koko persoonastamme kehon kielellä. Siitä, miten reagoimme juuri nyt. Jos emme kykene kohtaamaan tunnetta, tunne kuitenkin aktivoituu kehossa ja keho näyttää sen jännityksenä. Mieli voi selitellä, kierrellä, väistellä ja kieltää. Kun hengähdät ja seisahdut aistimaan, mitä kehosi kertoo, luot heti yhteyttä itseesi kokonaisena, myös niihin osiin, joista et ole niin tietoinen ja jotka olet tottunut lohkomaan tietoisuutesi ulkopuolelle. Tärkeätä on huomata, että varsinkin alkuvaiheessa tarvitset turvallista ihmistä, joka auttaa sinua kokemaan sen, mitä kehosi on tottunut pidättämään. Että tulet vastaanotetuksi tunteesi kanssa hyväksyvästi ja koet olosi turvalliseksi antaessasi tunteiden virrata entistä vapaammin.

Kun ihmisellä on taito antaa kaikenlaisten tunteiden virrata, tarkoittaa se myös kykyä päästää irti kehon jännitystiloista. Olo helpottuu, ratkaisuja etsivä mieli rauhoittuu. Tunne tulee kohdatuksi, hyväksytyksi tunteena ilman vaatimusta, että sen pitäisi olla jotakin muuta. Tunteen kohtaamisessa tunteen energia vapautuu turvallisesti ja se, mitä tunne viesti tulee tietoiseksi. Tunteen kohtaaminen ei tarkoita, että ihminen välttämättä toimisi tunteen johtamana. Tunteen kohtaamisen jälkeen on mahdollista katsoa, mikä toiminta on viisainta juuri nyt. Tiedostamattomana tunteet johtavat meitä helposti tekoihin, jotka tuottavat jälkeenpäin kipua.

Kehotuntemusten huomioiminen nopeuttaa tunteen tunnistamista. Keho reagoi ennen kuin mieli ehtii ymmärtää, mitä tapahtuu juuri nyt.  Hektisessä elämässä ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa on usein vaikea välittömästi tunnistaa tunteita. Siksi voi olla tarpeen, että itsensä ja kehotuntemusten kanssa viettää aikaa, oman hetken vaikkapa illalla. Mitä kehollesi kuuluu?  Minkälaisia kehotuntemuksia huomaat? Tarkastele erityisesti kolmea aluetta: palleaa, rintakehää sekä niskaa ja leukoja. Onko jotakin jännitystä, mistä voisit hellittää? Onko jokin liike tai ääni, jonka kehosi haluaisi ottaa vapauttaakseen kireyttä? Mitä huomaat, jos sallit liikkeen ja äänen spontaanisti tapahtua?

Yhteyttä tuntevaan kehoon ei voi rakentaa uudelleen hetkessä! Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, turvallista terapeuttia, ryhmää tai ihmissuhteita, joissa sitä voi harjoitella. Kun tätä taitoa sitkeästi kehittää, johtaa se siihen, että kyky pitää omasta hyvinvoinnista huolta kasvaa. Elämänilolle ja elävyydelle tulee tilaa, kun kyky hellittää kehollisista jännitystiloista lisääntyy. Itsetuntemus vahvistuu ja tunne, että juuri minä olen tässä ja nyt kokonaisena elossa, kaikilla aisteillani. Aitouden merkitys elämässä lisääntyy – kyky kohdata toisia ihmisiä avoimella sydämellä vahvistuu. Ja mikä ehkäpä tärkeintä: tuntevalle keholleen avoimet ihmiset opettavat tätä mallia myös lähipiirilleen ja lapsille. Kun väylä tuntevaan kehoon on avoinna, tarkoittaa se myös empatiaa ja välittämistä toisista ihmisistä ja vastuullisempia valintoja suhteessa luontoon ja elämään maapallolla.

 

Riitta Saarikko

www.viisaskeho.fi

Aloitan kollegani Pirjo Salon kanssa marraskuussa 2017 Kotona kehossa -valmennuksen. Jos haluat oppia lisää tunnetaitoja ja vahvistaa yhteyttä tuntevaan kehoosi, tule mukaan!  Tutustu valmennukseen täältä….

Essential motion -päivät Turussa ja Helsingissä, lue lisää…

Kotona kehossa II seminaari Tampereella 27-28.10. – syksyn monipuolisin seminaari kehotietoisuuden merkityksestä! Lue lisää….

Kommentoi!

kommenttia