Pian olen ollut kokonaisen vuoden Suomessa. Tulin Suomeen tammikuussa 2016 kokeilemaan, miltä täällä näyttää 20 vuoden poissaolon jälkeen, ja päätin pysyä aloillani ainakin vuoden verran. Päätös on pitänyt, vaikka muutaman kerran onkin tarvittu melkoista itsekuria lentoyhtöiden tarjouksia katsellessa.

 

20 vuoden ulkomailla asumisen jälkeen tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ollut kokonaisen vuoden Suomessa. Viime vuodet elin myös ilman vakituista osoitetta, enimmäiseen Intiassa opiskelemassa astangajoogaa tai sitten joogaa opettamassa ja matkakirjoja kirjoittamassa Thaimaassa, Singaporessa, Burmassa, Kambodžassa, Malesiassa ja Balilla. Ensimmäistä kertaa vuosiin olen siis myös viettänyt näin pitkän ajan yhdessä ja samassa maassa. Tosin tämä vuosi Suomessa on sisältänyt paljon liikkumista paikasta toiseen, ja ensimmäisten kuukausien aikana vaihdoin asuntoa välillä viikottain. Viime aikoina elämä on rauhoittunut. Ainakin vähäksi aikaa.

Eniten minua varoiteltiin ja muistuteltiin kylmyydestä ja pimeydestä, mutta toistaiseksi pimeys, lumi ja pakkanen ovat tuntuneet vain eksoottisilta ja jännittäviltä niiden talvien jälkeen, jotka olen viettänyt Etelä-Intian tai Kaakkois-Aasian helteissä. Matkustamisen lopettaminen (vaikka väliaikaisestikin) on sen sijaan tuonut mukanaan omat haasteensa. Kun liikkuu jatkuvasti, kaipaa välillä pysyvää kotia. Kun nyt ympärillä on ollut samat seinät jo useamman kuukauden, elämästä on tullut rauhallisempaa mutta myös monimutkaisempaa: ennen omaisuuteni mahtui rinkkaan jota kannoin selässä, nyt ympärille on alkanut kuin itsekseen kerääntyä kaikenlaista tavaraa, josta suuri osa on aivan tarpeetonta.

20 vuoden poissaolon jälkeen Suomi on tuttu ja vieras yhtä aikaa. Suomi on kansainvälistynyt, avautunut ja avartunut, mutta voisi avautua ja avartua lisääkin.

Suomeen palaa vuosittain ulkomailta jopa 10 000 suomalaista, jotka ovat olleet maailmalla töissä, opiskelemassa, rinkkaelämää viettämässä, vapaaehtoistöissä tai muuten vain poissa Suomesta vuosia tai vuosikymmeniä. Jotkut ovat olleet yrityksen lähettämällä työkomennuksella muutaman vuoden, jotkut lähtivät vuosia sitten opiskelemaan ulkomaille ja jäivät sille tielleen, ja jotkut ovat vaihtaneet asuinmaata monta kertaa. Vaikka paluumuutosta on puhuttu viime vuosina hiukan aiempaa enemmän, yhä kuitenkin kuvitellaan yleisesti, että Suomeen muuttava suomalainen palaa ”kotiin” ja siksi paluumuuton pitäisi olla yksinkertainen asia. Käytännössä moni suomalainen paluumuuttaja on asunut Suomen ulkopuolella vuosia tai vuosikymmeniä, ja Suomeen muuttaessaan hän saapuu maahan, joka on hyvin erilainen kuin se Suomi, josta hän lähti vuosia aiemmin. Monet seikat ovat muuttuneet Suomessa tai unohtuneet ulkomailla asuessa. Monet asiat on opeteltava uudestaan. Nyky-Suomi ei välttämättä olekaan se Suomi, jota paluumuuttaja on ulkomailla asuessa muistellut ja kaivannutkin. Paluumuuttajan käänteinen kulttuurishokki voi olla yllättävän rankka.

Ei ole tyypillistä paluumuttajaa, mutta useimpia yhdistää se, että paluu on haastavampi kokemus kuin lähteminen oli.

Olen kirjoittanut tämän Suomessa vietetyn vuoden aikana päiväkirjaa, josta on tullut eräänlainen nurinkurinen matkakirja: päiväkirja palaamisesta ja pysähtymisestä lähtemisen ja matkustamisen sijaan. Siitä lisää kevään aikana.

 

Kommentoi!

kommenttia