Ajattelu luo illuusion!

On surullista katsella, miten ihmiset voivat huonommin ja huonommin vaikka samanaikaisesti joka tuutista painotetaan positiivisen ajattelun tärkeyttä. Meille kerrotaan, että asenteen voi valita ja jokainen määrää itse miten ajattelee. Näillä keinoin yritetään olla positiivisempia ja esittää näitä hyvän ihmisen trendejä.
Tarjontaa on niin paljon, että luulisi meidän olevan jo onnellisuuden huippulukemissa.
Näin ei kuitenkaan ole. Kaikki pyrkimykset osoittautuvat lopulta toimimattomiksi. Saatamme hieman muuntua, mutta jotain oleellista puuttuu.

Ei meillä ole mitään muutettavaa, mutta kosolti oivallettavaa. Emme ymmärrä alkuunkaan, miten tämä ihmiskokemus toimii, joten hyvät tarkoitukset kaikessa tarjonnassa menee hukkaan.
Jos emme palaa yksinkertaisuuteen tarkistamaan, mikä on mennyt pieleen, ei mikään muutu.

Avainasemassa on ajattelu. Ihmisellä on kyky ajatella. Tuo oiva lisävaruste ja etu, on kääntynyt itseämme vastaan. Todellisuus ilmenee ilman ajatteluakin aistiemme välityksellä, mutta olemme saaneet lisäksi värikynät, joilla rikastaa näkymää. Värikyninä toimivat ajatukset.
Sen sijaan, että leikittelisimme väreillä, olemme alkaneet pitämään kyniä totena todellisuuden maiseman sijaan. Ajattelu on alkanut määrittämään elämän kokemistamme ja uskomme ajatuksiimme kyseenalaistamatta tai tarkistamatta, mitä ne todella ovat.

Pitää muistaa, että ajattelu on opittu. Kukaan ei tule elämään ajatusten kera. Ne opitaan sana kerrallaan ja kaikesta opitusta muodostuu ohjelma, joka pyörii alitajunnassamme lakkaamatta. Se on niin automaattista ja jatkuvaa, että uskomme ajatustemme olevan minä. Vielä kun tunne tulee tukemaan tulkintaamme, olemme täysin vakuuttuneita, että näimme asian oikein.

Vei vuosia päästä edes tähän selkeyteen, mikä minulla on nyt. Koko käsitysmaailmani elämän suhteen on muuttunut radikaalisti. Mikään mitä luulin olevani tai miten luulin kaiken olevan, ei ollutkaan niin.
Pala kerrallaan mielen rakenteet paljastuivat ja epätosi alkoi näyttäytymään epätotena.
Ymmärrän hyvin, miksi itsensä ja ajattelunsa kyseenalaistaminen ei ole vielä suosiossa, sillä se romuttaa kaikki tarjolla olevat teoriat ja menetelmät. Se paljastaa persoonan rakenteet ja näyttää, kuinka olemme kuvitelleet itsemme olevaksi. Se mikä on kuviteltua, ei kestä lähempää tarkastelua.
Silti juuri sillä keinolla voimme muuttaa kaiken. Huomaamalla, että ajatus on vain ajatus, eikä lainkaan totuus, identifioituminen ajatuksiin menettää otteensa, eikä mikään tunnu enää henkilökohtaiselta.

Kun katsoo ja kokee, ei tarvita enää uskomista. Asia avautuu selkeänä tietämisenä eikä se pohjaudu mielipiteeseen, vaan todennettuun havaitsemiseen. Asia, mikä on hyvin yksinkertainen, on yllättävän vaikea sisäistettävä. Vaatii fokusta ja suurta halukkuutta oivaltaa, jotta kykenee edes antamaan mahdollisuuden jollekin muulle, kuin sille ajattelulle, mitä on tottunut itse tuottamaan.
Askeleita otetaan yleensä vasta sitten, kun on riittävän kyllästynyt vallitsevaan tilaansa.

Tällä hetkellä aika tukee heräämistä. Ja kyseessä on tietoisuuden kohoaminen ajattelun läpi. Maailma on pyörinyt tuhansia vuosia ajatusten varassa, mutta nyt suunnan täytyy muuttua. Mieli on sairastunut autoimmuunisairauteen ja tuhoaa itseään. Jos selkeyttä ja erottelukykyä ei palauteta, se lopulta tuhoaa itsensä. Jotta jotain voi muuttaa, vaikkapa ajatusten, on ensin ymmärrettävä miten ne ovat sinne alun perin syntyneet. Ei myöskään riitä, että muuttaa ajattelua jos sisäinen tunne ei vastaa sitä. Teeskentelemällä ei saavuteta hyvinvointia. Ei myöskään vaatimalla, että vain positiiviset ajatukset ovat sallittuja.
Positiivinen ja negatiivinen ovat itse keksimiämme käsitteitä, jotka lähinnä tässä kontekstissa viittaavat hyviin ja huonoihin / hyväksyttäviin ja ei hyväksyttäviin ajatuksiin ja tunteisiin. Ihmisessä vaikuttaa joka tapauksessa molemmat ja ennen kuin hyväksymme ja ymmärrämme molempia, emme vapaudu niistä.

On myös surullista katsella kuinka ihmiset koittavat olla parempia, positiivisempia, iloisempia etenkin ulospäin. Se pohjautuu pääosin kaikissa vaikuttavaan hyväksytyksi tulemisen tarpeeseen ja siihen liittyvään hyvä ihminen käsitteeseen. Samalla, kun koitamme sivuuttaa tai tukahduttaa ”negatiiviset” ajatuksemme ja tunteemme, lisäämme niiden voimaa. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat samanarvoisia. On väärinkäsitys hyväksyä osa ja kieltää loput. Silloin kiellämme osan ihmisyyttä. Jotta reagointimme ja tunnetilamme voivat vapautua, on meidän tutustuttava niihin. Tutkittava syvältä perinpohjaisesti, mitä asiaa niillä on ja millaisia uskomuksia olemme sisällemme kätkeneet. Lisäksi se kaikki on kyseenalaistettava.
Kaikki sellainen, mikä vaatii ajatuksilla ylläpitämistä, ei ole totta alunalkaenkaan.
Etsi itsesi muualta kuin ajatuksista. Löydätkö?

Ihminen ei ole hyvä taikka huono, hän on pelkästään tietoinen tai tiedostamaton. Tämä ei viittaa mielen tietämiseen vaan tietoisuuden virtaamiseen mielen läpi. Ihminen elää mielen unitilassa tai hereillä siitä. Herääminen on aina prosessi. Siinä prosessissa murenee se minuus, minkä olemme rakentaneet ja oivallus olemassaolon todellisesta olomuodosta paljastuu. Vähitellen näkee läpi roolien ja sen, mitä olemme luulleet todellisuudeksi. Vasta silloin tajuaa, ettei aiempi versio ollutkaan todellinen.

Ajattelusta on tullut itseohjautuva ja olemme antaneet sen tapahtua. Sen avulla koemme todellisuutta jossa on mahdollista vahingoittaa muita, voida huonosti, kokea tuskaa ja kärsimystä ja nähdä epäkohtia.
Lisäksi koemme tarvetta puolustaa, hyökätä, arvostella ja tuomita jotain pelkkien mielipiteiden vuoksi. Puolustamme ajatuksia, jotka eivät ole todellisia, aivan kuin koko ihmisarvomme olisi kiinni niissä. Näin myös uskomme olevan. Ja niin kauan kun näin uskomme, on kärsimys väistämätön.

Kun ajattelu kyseenalaistetaan sen omin keinoin ja paljastetaan sen luoma illuusio, kaikki muuttuu ja kärsimys katoaa. Elämä jatkuu, mutta ilman egon orjuutusta. Mielen humalatilan jälkeen, elämää on mielenkiintoista katsella selvin päin. Pään sisäinen selostaja jatkaa tulkintojaan, mutta niihin ei enää samaistu eikä ota tulkintoja tosissaan. Oman elämän Mertaranta vaimenee ja viihdyttää tarvittaessa.

Totuuden oivaltaminen on jo matkalla ihmistietoisuuteen jos otat sen vastaan.

~Mila Boström~

Alkuperäinen lähde: http://mindmaster.fi/

Kommentoi!

kommenttia