• Etusivu
  • Blogit
  • Miten liiasta vastuusta voisi oppia hellittämään?

Miten liiasta vastuusta voisi oppia hellittämään?

Ilman myötätuntoa maailma olisi kylmä ja kalsea. Myötätunto virittää myötäelämisen aallonpituudelle ja auttaa antamaan anteeksi. Vaikka myötätunto on iso avain parempaan maailmaan, voi se johtaa myös ylisuureen vastuun taakkaan. Pesso Boyden System Psychomotor – terapia tekee problematiikan näkyväksi ja tarjoaa työkaluja asian käsittelemiseksi omalla kohdalla.

Pesso Boyden System Psychomotor (PBSP) on Albert Pesson ja Diane Boyden Pesson aikuisille kehittämä terapia, jossa luodaan uusia korjaavia ”muistoja” lapsuuden ja nuoruuden traumoille ja vaille jäämisille. Uudet muistot kertovat, miten elämän olisi kuulunut aikoinaan sujua, jotta se olisi täyttänyt ihanteellisesti kehitykseen ja aikuiseksi kasvamiseen liittyneet luonnolliset tarpeet. Kun ihminen kokee uuden muiston mahdollisena ja tyydyttävänä, voi hän virittyä tuntemaan, millaista elämä olisi parhaimmillaan kerran voinut olla. Uusi muisto auttaa täyttämään kehityksessä tapahtuneita vaille jäämisiä ja traumoja, jotka aiemmin ovat varjostaneet omaa elämää. Näin PBSP-terapia tuo helpotusta tehokkaan täsmällisesti sisäisiin kipupisteisiin.

Kehittäessään terapiaansa Albert Pesso huomasi, että tietyissä tilanteissa asiakas ei kykene vastaanottamaan uutta muistoa. Asiakas saattaa esimerkiksi naurahtaa, että ihan kivalta sadultahan tuo kuulostaa, mutta ei voisi mitenkään olla totta omalla kohdalla! Pesso oivalsi, että tällöin kysymys on usein myötätunnon varjosta.

Jo noin puolivuotias lapsi kykenee tuntemaan myötätuntoa. Myötätunto herää, kun hän aistii toisen ihmisen hädän tai kun hän alkaa ymmärtää puhetta erilaisista kärsimyksistä. Hän haluaa vaistomaisesti auttaa, palauttaa maailmaan ja lähipiiriinsä eheyden. Hän ottaa tiedostamattaan mielessään roolin, jossa hän korjaa tilanteen. Tämä on eräänlainen ”Jeesus-syndrooma”: mielessään hän kokee olevansa ainoa maailmassa, joka voi tilanteen parantaa! Jos lapsi esimerkiksi kuulee tarinoita oman äitinsä kaltoin kohtelusta, voi hän asettua rooliin oman äitinsä vanhemmaksi ja tukijaksi. Hän kokee rooleistaan myös omnipotenttia ylpeyttä ja voimaa. Automaattisista, tiedostamattomista tukijanrooleista tulee osa hänen kehittyvää persoonaansa ja tapaansa suhtautua toisiin ihmisiin ja ulkomaailmaan.

Kun lapsi asettuu kannattelijan rooleihin, sulkee hän samalla omaa kykyään vastaanottaa. Hänestä tulee liian vahva liian pienenä, jolloin hänellä ei ole edellytyksiä olla oikeasti aikuinen. Kehittyvä lapsi ja nuori tarvitsisi läheisiltä aikuisilta tukea ja vanhemmuutta. Itse hän ei välttämättä edes tiedosta vaille jäämisiään, mutta aikuisuudessa ne voivat näkyä mitä moninaisimmilla tavoilla.

Täyttymättömiä kehitystarpeita ei voi sivuuttaa. Kun ihminen haluaa aikuisena toteuttaa omaa potentiaaliaan ja olla autonominen, tulevat täyttymättömät kehitystarpeet ja oma lapsenomainen tarvitsevaisuus esteeksi. Ihminen voi esimerkiksi olla hämillään, miksi hän ei ikinä saavuta tavoitteita, joita hän sydämessään kaipaa.

Pelastajan roolin omaksunut aikuinen voi olla taistelija, joka kaikin voimin yrittää saada vääryyksiä korjattua – taistella vaikka yksin koko maailmaa vastaan. Hän saattaa olla liiallisen vastuun kantaja, jonka voimat vähitellen perheessä tai työssä uupuvat. Hän saattaa kaivata elämäänsä läheistä ihmissuhdetta siinä onnistumatta, sillä jokin hänessä ei kykene päästämään toista ihmistä lähelle. Jollakin tasolla hän taistelee ja kantaa syvästi vastuuta, mutta tämä taistelu ei tuota sisäistä tasapainoa, vaan jokin tuntuu aina olevan kesken.

Pesso kuvasi tätä problematiikkaa aukkoina rooleissa (holes in the roles). Hän kehitti PBSP-terapiaan ”elokuvat” -tekniikan, joka auttaa hellittämään vääristyneistä vastuunkantajan rooleista. Esimerkiksi jos asiakkaasta on lapsena tullut oman äitinsä tukija, luodaan tarina, jossa omalle äidille symbolisesti annetaan, mitä äiti olisi aikoinaan tarvinnut. Tarinaan luodaan ihanteelliset aikuiset ihmiset, joille vastuu olisi menneisyydessä kuulunut. Nämä kuvitteelliset henkilöt kertovat, että tämä rooli olisi ollut heidän tehtävänsä ja he olisivat olleet siihen erittäin kyvykkäitä. Jos asiakas kokee ”elokuvan” uskottavana, vastuu hänessä voi hellittää. Hellittäminen purkaa vastaanottamisen esteen: hän voi alkaa vastaanottaa asioita ja laatuja, joita hän on tottunut elämässään torjumaan.

PBSP:n ”elokuva”-tekniikkaa voi pienellä harjoittelulla soveltaa myös itse – tässä ja nyt! Jos koet, että kiinnityt liiaksi toisten kärsimykseen ja asioihin, joihin et oikeasti voi vaikuttaa, kokeile tätä tekniikkaa. Kuvittele mielessäsi, mitäköhän kärsimyksen kohde oikeasti tarvitsisi juuri nyt ja keneltä. Luo mielessäsi ihanteelliset, kuvitteelliset henkilöt, jotka antavat tätä tukea kärsivälle ihmiselle tai ihmisryhmälle. Anna kuvitteellisten henkilöiden myös mielessäsi kertoa, että tämä on heidän tehtävänsä, ei sinun. Kuulostele: helpottaako oma olosi?

Myötätunto on tärkeää ja tervettä. Oleellista on kuitenkin oppia pitämään huolta omista rajoista ja kehittää kykyä hellittää liiallisesta vastuusta ja huolehtimisesta. Elämässäsi on tärkeitä asioita, joista sinun kuuluukin tuntea vastuuta ja joihin haluat ja kykenet vaikuttamaan. Pitäen samalla hyvää huolta omasta hyvinvoinnistasi – ei vastuuta pitkäkestoisesti sen kustannuksella.

 

Riitta Saarikko

riitta(at)viisaskeho.fi

Kotona kehossa….

Lisätietoa PBSPstä

PBSP-työpaja 31.8.-1.9. Helsingissä

PBSP-terapeuttikoulutus…

Kommentoi!

kommenttia