Tyhjä olo

Vastakohtien maailmassa voi nähdä kaiken kahdelta kantilta. Fyysiseltä tai henkiseltä, huonolta tai hyvältä, pelottavalta tai vapauttavalta. Fyysisen maailman tulkinta tulee egosta ja se on usein se lamaannuttava, pelotteleva ja muutosta vaativa tulkinta. Henkinen tulkinta taas on positiivisempi, sillä se on sallivampi ja merkityksellisempi tulkinta. Sielu tunnistaa henkisen tulkinnan.

Ego on vikkelämpi, sillä se voi olla olemassa vain menneisyyden tai tulevaisuuden ajatuksissa. Siksi se on aina ensin äänessä ja tarjoamassa sitä hätäistä ja ahdistavaa tulkintaa. Henkinen tulkinta tapahtuu tässä hetkessä, rauhassa. Siitä löytyy tarkoituksenmukaisuutta, rakkautta ja aitoutta.

Jos jäämme jumiin ja uskomme vain fyysisen maailman tulkintaa, tunnemme usein hätää ja ahdistusta. Jos aina miettisimme myös tilanteen henkistä tulkintaa, voisimme saavuttaa rauhan tilan.

Kun olin kirjoittanut Äitipeli-kirjani, osasin jo aavistaa, että tulisin kipeäksi. Siihen olin valmistautunut, sillä laitan aina kaiken peliin kun on tärkeä projekti kyseessä, kaikki energiani on ulospäin suuntautunutta. Kirjassa todella paljastan sieluni ja kerron tarinani äärimmäisen rehellisesti. Olen alasti lukijalle ja se vaati rohkeutta. Kirjan valmistumisen jälkeen tarvitsin rauhassa olemista ja energiatankkieni täyttämistä. Piti keskittyä itseen, suunnata energia taas sisälle päin ja miten se parhaiten onnistuu kuin sängyn pohjalla?

Olinkin kipeänä kolme viikkoa ja osasin hienosti olla, sillä olin jo antautunut ajatukselle tarvittavasta levosta. Mutta mihin en ollut valmistautunut, oli se tyhjyyden tunne jota tunsin. Täysin tyhjä olo!

Välinpitämättömyys on ruma sana. Apaattinen olotila on hämmentävää. Passiivisuus on pelottavaa.

Egoni kiemurteli onnesta kun se pääsi minulle tarjoamaan mielipiteitään tästä olosta. ”No niin, siinä se sitten oli, urasi. Nyt sinulla ei ole mitään jäljellä, ei tulevaisuuden suunnitelmia, kaikki tarinat kerrottu. Sinussa ei ole intoa, ei voimaa, ei ideoita, pääsi on tyhjä. Ei ajatuksia, ei tunteita, olet välinpitämätön ja tyhjä. Veltto ja penseä ihmisraato!”

Se oli aluksi pelottavaa. Mietin olinko masentunut, sillä en oikeasti tuntenut paljon mitään. Sängyssä maatessani perheeni eli elämäänsä ympärilläni. Lasten kinastelut, toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Ei mitään tarvetta puuttua mieheni tapaan pyörittää arkea. ”Et rakasta heitä enää”, tulkitsi egoni avuliaasti.

Pyörittelin mielessäni sanaa välinpitämätön, kunnes löysin paremman sanan. Neutraali!

Muistin tämän sanan David Hawkinsin kirjasta Power vs Force, jota olin kirjassanikin siteerannut. Neutraali olo on tietoista oloa, josta Hawkins kirjoittaa vapaasti suomennettuna näin: ”Energia muuttuu hyvin positiiviseksi kun pääsemme neutraalille tasolle. Se merkitsee, että olemme jättäneet taaksemme alempien tasojen jäykät uskomukset ja asioiden mustavalkoisen kahtiajaon. Jäykkyys kun on heikkous. Kuten oksa: jos et taivu, katkeat.

Neutraali tila on salliva ja joustava. Päästät irti odotuksistasi ja ongelmat lakkaavat olemasta ongelmia. Neutraali ihminen kohauttaa olkapäitään jos joku asia ei toteudukaan. Neutraalista tilasta kumpuaa suuri voimavara, itsevarmuus. Itsevarman ei tarvitse todistella kenellekään mitään. Muut ihmiset ja heidän tekemisensä ja mielipiteensä menettävät tällöin merkityksensä.

Tilassa tunnet turvallisuutta, sillä et ole kiinnostunut konflikteista, kilpailusta tai syyllisyydestä. Mikään ulkoinen ei voi sinua horjuttaa. Neutraalia ihmistä ei voi kontrolloida, sillä hän tuntee tilan äärimmäisen rauhan ja vapauden eikä ole valmis enää luopumaan siitä.”

Kiitos ego mielipiteistäsi, mutta valitsen tämän vaihtoehdon. Ei ihmekään, että on tyhjä olo, sillä mistä kaikesta olenkaan luopunut! Olen kuin tyhjä taulu ja tällä kertaa minä pitelen suteja! Kun olen tarpeeksi kauan tuijottanut tyhjyyttä, olen vapaa maalaamaan kauniita kuvia, luomaan inspiroivia tarinoita. Nautin nyt tyhjästä olostani ja jos joku mieltää tämän fyysisellä tasolla välinpitämättömyydeksi, vakuutan heille, että kun olen luopunut niin paljosta egoni aiheuttamista ongelmista, minulla on enemmän energiaa rakastaa! Pääni on tyhjä, mutta sydämeni on täysi.

kilpailu1

Sillä välin kun kerään uusia tarinoita tyhjälle taululleni, olen kiiinnostunut kuulemaan teidän tarinoitanne. Ymmärrän nyt kirjoittamisen puhdistavan voiman ja suosittelen, että kokeilet sitä. Olet sitten äiti, isä, mummi, pappa, kummi, setä, täti, sillä ei ole väliä. Kerro tarinasi siitä mitä lapsi/lapset ovat tuoneet elämääsi. Jaa hieno ja merkityksellinen hetki tai vaikea ja opettavainen vaihe, riemullisen hauska tapahtuma tai tunteita raastava kertomus. Lue lisää kilpailusta ja sen upeista palkinnoista TÄSTÄ.

 

Kommentoi!

kommenttia