Tutustumiseni eteerisiin öljyihin ei ollut kivuton, se alkoi vaikeuksista, joihin hain silloin apua. Vuonna 2016 joulukuussa perheeseemme syntyi tyttö, kolmas lapsi, joka mullisti minun ja perheeni elämän. Jo raskauden viime metreillä kehoni tuntui jotenkin vastustavan synnytystä, kuin aavistaen mitä oli tulossa. Olin todella kipeä. Yskin kaikki yöt. Sairaalassa kätilö katsoi parhaaksi nukuttaa minut lääkkeellisesti pariksi tunniksi supistusten jo alettua, jotta jaksaisin synnytyksen läpi. Syntyi sukuni 6. lapsenlapsi, ensimmäinen tyttö, odotettu prinsessa. Tyttö oli pieni, pää oli ”siro”, kuten sanottiin. Pääsimme kotiin nopeasti, vaikka ruokailu ei kunnolla sujunut, sillä olinhan jo kokenut kolmen lapsen äiti. Saimme kodin täyteen onnittelukukkia ja sukulaiset kävivät kylässä katsomassa pientä tyttöä, mutta mikään ei ollut oikein hyvin.

Pieni tyttömme itki jatkuvasti. Hänellä oli myös tapana katsoa kuin johonkin taakseni ja alkaa kiljua kuin näkisi jotain todella pelottavaa. Noina hetkinä usein käännähdin vaistomaisesti katsomaan, että mitä ihmettä siellä on, mutta ei ikinä mitään. Lapsemme tuntui olevan hyvin omissa maailmoissaan. Hän katseli aina lähelleni, ei ikinä oikein kohti. Painoa ei tullut, neuvolakäynnit olivat itkun- ja pelontäyteisiä. Neuvolan tädillä oli huoli, mutta minun huoleni oli se sama potenssiin sata. Lääkärissä tuli rampattua. Muistan yhdenkin kerran, kun lastenlääkäri piti tyttöämme sylissä ja sanoi, että hyvä tyttö tämä on. Minua itketti, mutta koitin hymyillä lohduttaville sanoille. Olin vaistonnut jo hyvin alkuvaiheessa, että kaikki ei ollut hyvin. Parhaita hetkiä oli illalla myöhään, kun kaikki kolme lasta ja mies nukkuivat, ja minä valvoin sängyssä maaten. Nukuimme alussa jonkin aikaa kaikki samassa huoneessa. Huoneessa oli ihana tuhina ja koin olevani kaikista vaikeuksista huolimatta maailman onnellisin tyttö. Aistini olivat myös herkillä ja katselin usein erivärisiä valopalloja lasten yllä ja kaikkialla huoneessa.

Jossain vaiheessa vyyhti alkoi purkautua. Koko alun valtava huoli paketoitiin ”PDHA1 puutos” -nimikkeen alle. Tytöllämme, joka sittemmin oli kastettu komeasti Lotta Lahja Auroraksi, oli hyvin harvinainen aineenvaihduntasairaus. Etenevä sairaus, johon ei ollut parantavaa lääkehoitoa. Maailmani musteni, en olisi aamuisin halunnut herätä ja muistaa aina ensimmäisenä, että tytölläni on hirvittävä sairaus. Mutta päivät kuluivat ja kolme pientä lasta pitivät huolen, että ylös oli noustava. Hyvä niin. Jossain tässä suorittamis-arkeni lomassa tapasin vanhaa ihanaa ystävääni Annikaa, joka oli alkanut käyttää luonnon ihmeaineita, eteerisiä öljyjä, ja pistänyt koko elämänsä kertaheitolla uusiksi. Ostin häneltä ensimmäisen öljyni, ”Gentle baby” -nimisen öljyn. Laitoin klassisen musiikin soimaan ja hieroin Lottaa kookosöljyllä, johon olin sekoittanut Gentle baby -öljyä joukkoon. Käytin vauvahieronnassa oppimiani otteita ja hieroin ja itkin. Lotta piti näistä hetkistä, vaikka äiti olikin aina lievästi sanottuna ”tilassa” samalla hetkellä. Vapauduttiin molemmat, kumpikin jostain.

Arjessa koitin selviytyä ja pyörittää uudenlaista arkea, jossa kotona kävi vieraita ihmisiä, terapeutteja, tilapäistä kotiapua, joku psykologikin oli sairaalasta lähetetty. Hänelle en oikein pystynyt puhumaan muuta kuin kahvia tarjoamaan ja mieskin oli hyvin vaikeana, ei ollut menestys kyllä se. Meille tuli myös apuvälineitä ja invalätkä tuulilasiin, valtava määrä paperitöitä. Seisomateline toi hetken vapauden itselle, kun Lotta tykkäsi siinä seisoessaan rapsutella erilaisia tuntolevyjä, joita fysioterapeuttimme oli tehnyt. Nämä terapeutit, fysioterapeuttimme mukaan lukien, olivat kyllä aivan ihania ihmisiä. Lottakin hirmuisen suloinen ja ihana tyttö, mutta valtavan työläs tapaus. Hänellä oli sijaistoiminto, ”punkeaminen”, joka alkoi välittömästi, jos hänelle ei laulanut, lorutellut, soittanut ksylofonia, tai muuten elämöinyt. Hän vaati aina 100 %:n huomion. Lauloimme miehen kanssa paniikinomaisesti joka paikassa, ilman lastakin, levy lievästi sanottuna ”jäi päälle”. Olin aina jumissa, kropastani ja mielestäni, kärsin toistuvasti migreeneistä. Seuraava luonnon taikavoimani olikin M-graine -niminen öljy. Tämä öljy ikään kuin kalasti minut sieltä pahimmasta migreenikuopasta, pystyin taas näkemään vähän kauemmas, pääni selkiytyi. Lotta sai oman öljyn myös, Sacred frankincense -nimisen pyhästä puusta tehdyn öljyn. Se rauhoitti häntä, ehkä auttoi luomaan uusia hermoratojakin, sillä Lotalta myös puuttui aivokurkiainen osittain. Aivokurkiainen on kuin valtatie aivopuoliskojemme välissä, ilman sitä hermosto joutuu tavallaan etsimään uusia reittejä ja ihminen vaatii valtavasti toistoja oppiakseen jotain. Seuraavaksi ostin Annikalta jo ison kauniin pakkauksen pullollaan öljyjä ja diffuuserin, jolla pöhötellään huoneilmaan ihania taikamolekyylejä. Ne toivat paljon iloa koko kotiimme.

Arki oli omanlaistaan, pikkuhiljaa asettui uomiinsa ja minäkin kävin taas töissä, vaikka olinkin nyt myös omaishoitaja. Minulla oli aina öljyjä matkassa ja työkaveritkin kiinnostuivat niistä. Oli milloin mihinkin tarkoitukseen; oli ”iloöljyä”, ”rohkeusöljyä”, ”vaihdevuosiöljyä”, ”muuten vain ihanan tuoksuista” -öljyä. Tiukimmat palaverit selvitin aina Valor -öljysekoituksen turvin. Öljyistä oli tullut osa minua. Lotan huoneessa pöhisi pöllödiffuuseri joka yö ja pojat saivat tottua kavereidensa kysymyksiin jo ulko-ovella ”Mikä täällä oikein tuoksuu..?”. Lotan tapahtumat, eteeriset öljyt, tai jokin mitä en osaa nimetä, oli myös kehittänyt minussa voimakkaan halun muutokseen. Yhtäkkiä olinkin työtön ja puuhasin uuden energisen ystäväni Monan kanssa voimakortteja, aiheena tietystikin eteeriset öljyt. Niitä oli ihana tehdä. Tanssin ja maalasin aiempaa enemmän ja aloitin myös käsityöt, joita en ollut koskaan tiennyt osaavani tehdä. Kävin avannossa. Lopulta hakeuduin työhön erityisnuorten parissa, sillä halusin jollakin tavalla auttaa muita ja sellainen tilaisuus tuli eteen.

Nyt Lotta on 6-vuotias. Tätä kirjoittaessani olen väsynyt, sillä Lotta valvotti yöllä, tunteellinenkin, sillä tuli väkisin itku näitä aikoja sanoittaessani, joihin matkani eteeristen öljyjen parissa niin kiinteästi liittyy. Mutta minulla on nyt myös uusia työkaluja, erilaisia kuin aiemmin. Olen löytänyt meditaatioiden, energiahoitojen, itsetutkiskelun, kehollisten hoitojen ym. avulla keinoja löytää sisäistä rauhaa sisältäni kaaoksenkin keskellä. Minulla on sisälläni ymmärrys, että kaikki on kuitenkin niin kuin pitääkin. Lotta on Lahja, kuten hänen toinen nimensäkin kertoo. Hän on opettanut minulle hurjasti itsestäni, koko perheelleni. Samoin kuin kaikki lapset tekevät. Vaikka sisäinen matkani on yhä kesken, olen hänen ansiostaan jo nyt paljon rakastavampi ja epäitsekkäämpi. En tiedä olisinko löytänyt tätä kaikkea ilman kolmannen lapseni syntymää. Tiedän, että hän on valinnut minut äidikseen syystä eikä minulta koskaan lopu rakkaus. Rakkaus on voima, jota löytyy aina mystisesti kilokaupalla lisää, juuri kun luulee sen valuneen viimeistä pisaraa myöten loppuun. Minulla on eteeriset öljyt apunani, joissa on se sama ehtymätön elämänenergia kuin meissäkin, siksi ne tuoksuvat niin houkuttelevilta, siksi ne auttavat.  Minulla on tanssi ja luovuus, joka kumpuaa aina jostain vaikeidenkin hetkien jälkeen. Olen myös oppinut, että minulla on suuri sydän ja paljon auttajia ympärillä. Lotasta olen oppinut, että hänellä on aina erityisen paljon apujoukkoja ja hänen asiansa aina jotenkin järjestyvät. Kun on valinnut vaikean taudin kantaakseen, saa vastineeksi vain parasta. Voin luottaa, että hänestä pidetään aina huolta. Kuten minustakin. Elämä kantaa, eikä anna liian vaikeaa taakkaa, vaikka se siltä saattaisi tuntuakin. Joku viisas jossain on sillä mustimmallakin hetkellä tiennyt, että minulla on rakkautta ja voimaa selvitä tästäkin ja palkintona on iso annos itsetuntemusta ja entistä hehkuvampi sydän.

Koitetaan vaikeinakin hetkinä hengittää ja muistaa, että ollaan jonkin suuremman sylissä, ei tarvitse yksin ymmärtää ja jaksaa. Vaikka ei itse kyynelsilmien läpi näkisi eteensä, niin meitä kannetaan silläkin hetkellä oikeaan suuntaan.

Rakkautta ja arjen ihmeitä toivottaen,

Minna