Kun pysäytämme ajan

Joogan ja henkisyyden historia rajataan usein noin 5000 vuoden päähän meidän ajastamme. Aluksi se tuntui minustakin loogiselta, mutta myöhemmin aloin miettiä mitä oikein tapahtui noin 3000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mikä sai aikaan niin valtavan aallon ihmisen tietoisuudessa, että henkinen herääminen lukuisine harjoituksineen äkkiä käynnistyi? Aikani tätä pohdittuani ymmärsin, ettei ihmiskunnan henkinen herääminen suinkaan alkanut vasta tuolloin, vaan silloin ihminen oppi kirjaamaan ylös kokemuksiaan eri alustoille, kirjoitustaito oli syntynyt. Henkinen kasvu ja kenties jopa jooga voi siis olla paljon oletettua vanhempaa. Vaikkakin jooga siinä mielessä kuin me sen tunnemme, on melko uusi käsite.

Lähdin tutkimaan muinaiskansojen myyttejä ja erityisesti maailmansyntytarinoita, koska halusin ymmärtää, keitä me ihmiset oikein olemme. Itselleni nykyelämä tuntuu paikoin vieraalta. Kun näen kiireisiä ihmisiä ryntäämässä paikasta toiseen, kantaen isoja kasseja mukanaan, kuljettaen pientä maailmaansa eteenpäin, ja kun huomaan itseni tekevän sitä samaa tunnen olevani kuin lapsuuteni lemmikkihamsteri juoksupyörässä. Löydettyäni joogan olen hiljalleen päässyt tietoisuuteen omasta pyörästäni jota liikutan juosten, pääsemättä silti eteenpäin. Vasta kun pysäytän juoksun ja asetun näkemään, kuulemaan ja aistimaan ympäristöä, tunnen liikkuvani kuin salama joka suuntaan. Vauhti ei siis ole ratkaisu vaan seisahtuminen. Ajan pysäyttäminen on elämämme tarkoitus.

Pysähtymällä ja seisauttamalla ajan meditaatiossa oivalsin mistä elämässä on kysymys. Teemme toki matkaa, mutta emme kauppakeskuksesta kotiin tai kotoa töihin vaan matkustamme mielen kehiltä kohti sydäntä, kohti meidän todellista kotiamme. Sydän on monissa viisausperinteissä tunnettu sielun asuinpaikkana. Sydämen kautta meillä on yhteys johonkin meitä korkeampaan, tai siihen minkä aistittava maailma sulkee sisäänsä ja näin pitää sen meiltä piilossa.

Tieto kaikkeuden rakenteista, siitä mikä meitä kannattelee tai mihin olemme yhteydessä, on jatkuvasti läsnä. Se on ollut ja on edelleen meissä. Tieto asuu solunesteessä, se viestittää meille DNA:n kierteisiltä portailta. Kun käännämme katseen itseemme ja tutkimme keitä olemme, alkavat vastaukset kuin tipahdella syliin. Tämä tapahtui minulle, kun kirjoitin uusinta kirjaani Kadotettu tieto – muinaiskansojen viesti maailmalle. Olemme kaikki rajattomia olentoja rajallisessa maailmassa keräten hajalleen levittäytyneitä palapelin palasia yhteen, jotta kokonainen kuva muodostuisi, että voisimme ymmärtää oman olemisemme tässä ajassa ja tilassa.

Entä mitä muinaiset kansat sanoisivat meille nyt, jos he voisivat puhua? Kenties he pyytäisivät meitä pysähtymään, vaatisivat meitä katsomaan itseämme, katsomaan maailmaa, jonka olemme luoneet, ehkä he kehottaisivat meitä näkemään sisälle niin kasvien, puiden, eläinkunnan kuin omaankin sieluumme. Jotta ymmärtäisimme ettei meitä erota mikään toisistamme, että me olemme yksi hengitys, jonka avulla rakennamme todellisuutta, illuusiota, jonka kankaalla elämme. Tuo illuusio on niin todentuntuinen, että on vaikea ymmärtää sen hentoja rajoja. Mutta kun annamme itsellemme siihen luvan, kun jättäydymme hetkeen, tuohon todellisen tuntuiseen illuusioon olemassaolosta, kun muistamme kaiken tämän, niin silloin avautuvat ikuisen rakkauden ja valon kanavat meissä.

Mervi Enqvist

 

Mervi Enqvistin uutuuskirjan Kadotettu tieto – Muinaiskansojen viesti maailmalle voit tilata täältä:
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/kadotettu-tieto/4817714

Jaa artikkeli: