Ei minusta psykoterapeuttia pitänyt tulla.

Olin valmistunut Helsingin Kauppakorkeakoulusta ja urani kansainvälisissä henkilöstöjohdon tehtävissä oli edennyt nopeasti. Ulkoisesta menestyksestäni huolimatta minua riivasi jatkuvasti tunne, että olin aivan väärässä paikassa, eikä minulla oikeasti ollut hajuakaan siitä, mitä olin tekemässä. Bisnesmaailma oli herkälle sielulleni ja syville tunteilleni aivan liian armoton ympäristö. Yritin pitää yllä itsevarman ammattilaisen roolia, mutta paniikki kasvoi sisimmässäni, pitkään jatkunut stressi alkoi heikentää terveyttäni, ja sisäisen ja ulkoisen maailmani välistä ristiriitaa liian kauan siedettyäni jouduin lopulta jäämään sairauslomalle.

Jo muutama vuosi aikaisemmin viisas esimieheni oli vaistonnut kamppailuni, ja lähettänyt minut Personal Leadership -koulutukseen, jonka vetäjät olivat tanskalaisia gestalt-psykoterapeutteja. Koulutus osoittautui yhdeksi elämäni suurimmista käännekohdista, ja johti lopulta siihen, että aloitin itsekin gestalt-terapeutin opinnot. Sairauslomalta palattuani jätin henkilöstöhallinnon pestini, suoritin opintoni loppuun ja avasin yksityisen terapiavastaanoton, jota olen pitänyt jo lähes kaksikymmentä vuotta.

Sisimmässäni ollut ydinkipuni ei terapiaopintojeni osana käymästäni, ja valmistumisen jälkeen jatkamastani intensiivisestä terapiasta huolimatta ollut kokonaan parantunut. Vointini oli merkittävästi kohentunut ja itsetuntemukseni sekä -luottamukseni olivat vahvistuneet, mutta kipuni juurisyy oli edelleen piilossa. Se vaikutti painuneen jopa entistäkin syvemmälle. Yritin etsiä apua ja parannusta lukemattomilta tahoilta, myös korkeimmasta voimasta – jota Jumalaksikin kutsutaan.

Kaipasin etsintääni vertaistukea. Minusta tuli terapeuttisen, henkisen/hengellisen sekä self help -kirjallisuuden suurkuluttaja. Sitä mukaa kun kirjapinot kotonani kasvoivat, kasvoi myös tietomääräni toinen toistaan huikaisevammista oivalluksista ja johtopäätöksistä, joita kirjoittajat olivat tehneet. Mutta yksikään kirjoittajista ei koskaan kertonut omasta matkastaan, ei turhautumisestaan, haavoittuvuudestaan, epätoivostaan eikä harha-askelistaan.

Päästyäni viimein oman kipuni juurille ja hengellisen totuuden etsintäni tultua onnelliseen päätökseensä aloin haaveilla, että jonain päivänä kirjoittaisin juuri sellaisen kirjan, jonka olisin halunnut omien yksinäisten etsintävuosieni aikana lukea. Ainoa asia, joka minulta enää puuttui, oli sopiva kehys. Ja koronapandemian aikana saamastani keuhkosyöpädiagnoosista sellaisen löysin.

Kirjassani Kun sairaus haastaa kaiken kerron henkilökohtaisen selviytymistarinani. Siinä seurataan syöpään liittyviä kokemuksia reaaliaikaisesti yhden vuoden ajan, diagnoosista aina leikkaukseen ja toipumiseen saakka. Tarinaan kietoutuvat oma elämänpolkuni ja elämän suurien kysymysten pohdintani. Yritän ymmärtää niin itseäni ja taustaani kuin syvän kipuni juurisyitäkin. Kerron myös pitkästä Jumalan etsinnästäni ja hengellisellä polulla kohtaamistani takaiskuista, harha-askelien ja sudenkuoppien väistämättömyydestä sekä niiden merkityksestä.

Toivon, että lukijani voivat kirjani äärellä käydä läpi oman elämänsä suruja ja ihania hetkiä, ja nähdä jatkumon, jossa vastoinkäymiset avaavat tilaa oivalluksille ja siten palvelevat elämän suurta kokonaisuutta. Elämähän tapahtuu, vaikka miten suunnittelisimme muuta.

Pauliina Salosen uutuuskirjan Kun sairaus haastaa kaiken voit tilata täältä:
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/kun-sairaus-haastaa-kaiken/5061431