Millainen ääni lapsesi mielessä puhuu silloin, kun hän epäonnistuu? Onko se lempeä ja rohkaiseva vai kylmä ja lannistava? Tämä sisäinen puhe ei synny itsestään, eikä se ole sattumaa. Se rakentuu hitaasti vuosien aikana siitä, miten lasta katsotaan, kuunnellaan, lohdutetaan, ohjataan ja rakastetaan. Siksi lapsen itsetunnon vahvistaminen ei ole vain yksi kasvatuksen osa-alue muiden joukossa, vaan se on pohja, jolle lapsen koko tuleva elämä rakentuu.

Hyvä itsetunto ei tarkoita sitä, että lapsi olisi aina itsevarma, rohkea tai menestyvä. Se ei tarkoita, että hän ajattelisi olevansa muita parempi. Terve itsetunto on hiljaisempi ja syvempi kokemus: tunne siitä, että olen arvokas ja riittävä silloinkin, kun mokaan, epäonnistun tai en ole parhaimmillani. Kun lapsi saa kasvaa tällaisen kokemuksen varassa, hän uskaltaa kokeilla uusia asioita, ottaa vastaan haasteita ja kohdata myös pettymyksiä ilman, että ne murskaavat hänen käsitystään itsestään.

Lapsuus on täynnä hetkiä, joissa omaa arvoa mitataan – joskus lempeästi, joskus armottomasti. Kaverisuhteet voivat olla ailahtelevia, koulumaailma tuo mukanaan vertailua ja paineita, ja oma keho sekä mieli muuttuvat jatkuvasti. Jokainen lapsi kohtaa tilanteita, joissa hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi, huonoksi tai riittämättömäksi. Vahva itsetunto ei poista näitä kokemuksia, mutta se toimii niiden keskellä turvaverkkona. Se auttaa lasta ajattelemaan, että vaikea hetki ei kerro koko totuutta minusta ihmisenä.

Heikko itsetunto sen sijaan voi hiipiä lapsen elämään huomaamatta. Se ei aina näy päällepäin. Joku lapsi vetäytyy hiljaiseksi ja alkaa uskoa, ettei hänen ajatuksillaan ole merkitystä. Toinen yrittää ansaita arvonsa suorittamalla, olemalla kiltti, menestymällä tai miellyttämällä kaikkia. Kolmas saattaa peittää epävarmuutensa kovuudella tai välinpitämättömyydellä. Pinnan alla voi silti olla sama kysymys, joka kuluttaa lasta sisältä: olenko minä tarpeeksi hyvä tällaisena kuin olen?

Jos lapsi alkaa uskoa, ettei ole riittävä, se vaikuttaa vähitellen hänen valintoihinsa. Hän saattaa alkaa vältellä tilanteita, joissa epäonnistumisen mahdollisuus on olemassa. Hän voi pienentää itseään, jotta mahtuisi joukkoon, tai hakea hyväksyntää paikoista, joissa häntä ei oikeasti nähdä eikä arvosteta. Pahimmillaan lapsi oppii luopumaan omista toiveistaan ja unelmistaan jo ennen kuin on edes kokeillut. Siksi itsetunnon vahvistaminen ei ole vain tämän hetken hyvinvointia, vaan syvästi tulevaisuuteen vaikuttava teko.

Elämä ei kohtele ketään silkkihansikkain, ei lasta eikä aikuista. Jokainen kohtaa jossain vaiheessa torjutuksi tulemista, epäonnistumisia ja menetyksiä. Itsetunto ei suojaa kivulta, mutta se vaikuttaa siihen, miten kipu tulkitaan. Lapsi, jolla on riittävän vahva itsetunto, pystyy ajattelemaan epäonnistuessaan, että tämä ei onnistunut nyt, mutta voin oppia ja yrittää uudelleen. Lapsi, jonka itsetunto on hauras, saattaa sen sijaan kokea epäonnistumisen todisteena omasta huonoudestaan. Tuo ero on valtava, sillä se määrittää, johtaako vastoinkäyminen kasvuun vai häpeään.

Lapsen itsetunto ei kuitenkaan vahvistu juhlapuheista tai yksittäisistä kehuista. Se rakentuu arjen toistuvissa kohtaamisissa. Siinä, miten aikuinen reagoi lapsen tunteisiin silloinkin, kun ne ovat hankalia. Siinä, miten lasta kohdellaan silloin, kun hän epäonnistuu tai käyttäytyy huonosti. Siinä, saako lapsi kokea olevansa rakastettu myös silloin, kun hän ei ole helppo. Jokainen tällainen hetki viestii lapselle jotakin hänen arvostaan. Vähitellen näistä viesteistä muodostuu lapsen sisäinen ääni, joka kulkee hänen mukanaan aikuisuuteen asti.

Vahvistaessamme lapsen itsetuntoa vaikutamme laajemmalle kuin usein ymmärrämmekään. Lapsesta, joka on saanut kasvaessaan kokea itsensä arvokkaaksi, kasvaa todennäköisemmin aikuiseksi, joka osaa kunnioittaa sekä itseään että muita. Aikuinen, joka ei tarvitse toisten pienentämistä tunteakseen itsensä riittäväksi. Aikuinen, joka uskaltaa käyttää lahjojaan ja ottaa paikkansa maailmassa ilman jatkuvaa pelkoa siitä, ettei kelpaa.

Siksi lapsen itsetunnon vahvistaminen on yksi tärkeimmistä teoista, jonka voimme tehdä. Se on hiljaista, arjessa tapahtuvaa työtä, jonka vaikutukset näkyvät vasta vuosien päästä – mutta silloin ne näkyvät kokonaisissa elämissä.

 

 

Miten lapsen itsetuntoa voi vahvistaa arjessa? 5 tärkeää asiaa

 

1. Kohtaa lapsi ihmisenä, ei suorituksena

Lapsen itsetunto vahvistuu, kun hän kokee olevansa arvokas ilman ehtoja eli ei vain silloin kun hän onnistuu tai käyttäytyy “hyvin”.

 

2. Ota lapsen tunteet vakavasti

Kun lapsi tulee kuulluksi surussaan, pettymyksessään ja ilossaan, hän oppii, että hänen sisäinen maailmansa on tärkeä.

 

3. Anna lapsen yrittää itse – ja epäonnistua turvallisesti

Itseluottamus ja itsetunto kasvavat kokemuksista, joissa lapsi huomaa selviytyvänsä myös vaikeuksista.

 

4. Erota lapsen teot hänen arvostaan ihmisenä

Lapsi voi toimia väärin ilman, että hän on “huono”. Tämä on itsetunnon kannalta ratkaiseva viesti.

 

5. Näytä rakkaus myös hankalina hetkinä

Juuri silloin, kun lapsi on kiukkuinen, vetäytynyt tai vaikea, hän tarvitsee eniten kokemusta siitä, että hän kelpaa.

 

– Pasi Hänninen

 

 

Pasi Hännisen uutuuskirjan Lapsen itsetunnon vaahvistaminen voit tilata täältä: https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/lapsen-itsetunnon-vahvistaminen/5487134