Elämä on jännittävä matka, jonka aikana kaikki on jatkuvassa muutoksessa. Elämässä on alkuja ja loppuja, eikä mikään ole juuri samalla tavalla huomenna kuin tänään. Solut uudistuvat jatkuvasti, ihmiset muuttuvat, tilanteet vaihtuvat, jotkin ihmissuhteet ovat pysyvämpiä kuin toiset. Elämä tapahtuu. Jatkuvan muutoksen hyväksyminen auttaa pysymään rauhallisena ja nauttimaan niistä hyvistä asioista ja ihmisistä, jotka ovat elämässä läsnä juuri tänään, juuri nyt.

Luonnossa todistamme jatkuvaa muutosta vuodenaikojen kautta. Kevät on uuden esiin puhkeamisen aikaa, kesä taas kasvun aikaa. Syksyllä luonto päästää irti ja vetää elämänvoimansa sisäänpäin, valmistautuen talven lepoon kerätäkseen voimia herätäkseen keväällä taas uudelleen eloon. Luonnossa lakastuminen ja lepo sekä uuden kasvu ovat aivan yhtä tärkeitä vaiheita kuin kukoistaminenkin. Tarvitaan lepovaihe, jotta uuden kasvu ja täysi loisto olisi taas mahdollista.

Me ihmiset olemme lajina yli 2 miljoonaa vuotta vanha. Tuosta ajasta olemme eläneet yli 99% pelkästään luonnossa. Kehomme, ajatuksemme ja tunteemme ovat sopeutuneet luonnon rytmiin. Näin ollen tarvitsemme samat syklin vaiheet kuin meitä ympäröivä luontokin, jotta elämämme olisi tasapainoista ja harmonista. Käytöksemme muuttuukin usein vuodenaikojen mukaan. Keväällä heräämme horroksesta, kesällä olemme aktiivisempia, kunnes syksyllä käännymme sisäänpäin, olemme rauhassa ja lepäämme enemmän. Toki on myös ihmisiä, joilla syklit eivät noudattele vuodenaikoja. Joillakin ihmisillä kukoistuskausi voi olla kesällä, toiset taas syttyvät täyteen loistoonsa hankien hohteessa. Tärkeintä tasapainoisen elämän kannalta on kuitenkin se, että jokainen syklin vaihe saa tilaa jossain vaiheessa vuotta. Myös irtipäästämiselle ja levolle on annettava aikaa.

Kun elämme tiiviissä yhteydessä luonnon kanssa, on sen syklisyyttä helppo seurata ja elää sen mukana. Kaupungistuminen on kuitenkin johtanut ihmisten luontoyhteyden heikkenemiseen. Rakennetussa ympäristössä emme enää niin helposti aisti luonnon syklisyyttä ja vuodenaikojen kiertoa. Unohdamme sykliemme merkityksen ja tärkeyden, ja porhallamme tuhatta ja sataa vuoden ympäri. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa luonnollisille sykleille ei ole tilaa, vaan usein havitellaan tasalaatuista, soraviivaista etenemistä ja jatkuvaa kukoistusta. On oltava tehokas ja tuotettava voittoa.

Kun ymmärtää, että jatkuvan kasvun ja kehityksen ideaali voi olla tuhoisa tie, on helpompi antaa itselle lupa aika ajoin levätä, hiljentyä ja rauhoittua. Syvällä sisimmässään ihminen muistaa elämän luonnollisen kiertokulun ja sen jokaisen vaiheen merkityksen. Luonnon havainnointi ja luonnossa oleskelu vahvistavat tuota muistijälkeä ja auttaa oivaltamaan syklien eri vaiheiden tärkeyden. Onneksi myös kaupunkiympäristöissä on luontoa. Huomaamme sen, kun vain maltamme hiljentää tahtia, avata silmämme ja astua muutaman askeleen pois asfaltilta. Pienelläkin metsäalueella tai vaikkapa kaupungin puistossa voimme aistia luonnon vuosirytmin aivan eri tavalla kuin keskellä rakennettua ympäristöä. Omien syklien tunnistaminen lisää itsetuntemusta ja auttaa ymmärtämään asioiden kulkua.

Minulle syksy on sisäänpäin kääntymisen ja ihanan itsetutkailun aikaa. Energisen kesän jälkeen pysähdyn miettimään, mihin olenkaan tullut ja mihin olen menossa? Mitä minulle kuuluu juuri nyt? Mitä asioita olen luonut kukoistuskaudellani? On aika hidastaa ja antaa keholle sekä mielelle niiden tarvitsemaa lepoa ja rauhaa.

Siispä tarkkaillaan syksyistä luontoa ja nautitaan sen väreistä. Huomataan, kuinka luonto päästää irti kukoistuskaudestaan ja siirtyy pikku hiljaa uuden syklin vaiheeseen. Vedetään henkeä ja levätään, jos sisimmässäsi tuntuu, että nyt on sen aika!

Henna Helmenmaa

IG: helmenmaa

kuva: Julia Alakulju