Vertaistukea kaikille, joita lapsettomuus koskettaa

Olen äiti ihanalle teinille. Tuo neljän kirjaimen titteli ei aina ole ollut itsestäänselvyys. Lapsettomuuden leima on painunut syvälle sydämeeni. Vei 15 vuotta, kunnes tarinani oli kypsä maailmalle. Se kasvoi ja vahvistui päähenkilönsä; viimeisen munasolun myötä.

Vuosittain noi 3000–4000 paria hakeutuu lapsettomuushoitoihin. Kun siihen lisätään perhe- ja ystäväpiiri, niin luku on suuri. Aihe koskettaa jatkuvasti uusia ihmisiä, heidän sitä tahtomattaankin. Monet, itseni mukaan lukien, sulkevat tilanteesta aiheutuvan kivun sisäänsä. He alkavat välttelemään ystävien vauvakutsuja ja ristiäisiä. Juhliakaan ei voi, joten se lapsetonkin piiri hiipuu pikkuhiljaa olemattomaksi. Blogini ympärille rakentunut, samaa läpikäyvien läsnäolo oli korvaamatonta.

Viimeisen munasolun maailmanvalloitus on hyvin henkilökohtainen teos. Silti en hetkeäkään miettinyt, että voinko kertoa tämän tai tämän asian. Häpeä on tunne, joka varjostaa monia mietteitämme. Saanko ajatella tai toivoa näin? Onko oikeutettua käyttäytyä, tuntea tai kokea näin? Lapsettomuushoidot ovat iso mylly, joka riisuu meidät paljaaksi ja vereslihalle toivon ja pettymyksen ristiaallokkoon. Luonnollisesta asiasta, lisääntymisestä, tulee kuin Ninja Warriors -rata, joka pitää läpäistä tyylipuhtaasti.

Kerron kirjassa rehellisesti niin fyysisistä kuin psyykkisistä kokemuksistani. Kuinka ilman housuja Naistenklinikalla pyörimisestä tulee arkea ja kuinka hormonit sekoittavat pään ja kropan. Siitä hetkestä, kun vihdoin saat sen nyytin syliisi ja löydätkin itsesi itkemässä iltaisin tätä peruuttamatonta virhettä. Suurin toiveeni on, että kirjani toimii vertaistukena kaikille, joiden elämää lapsettomuus on jollain saralla koskettanut. Toivon tekstin tarjoilevan ahaa-elämyksiä ja samaistumista. Muista, että sinä et ole yksin ja joka ikinen tunnetila on sallittu.

Annoin ex-mieheni lukea käsikirjoituksen hyvissä ajoin, onhan hän siinä vahvasti mukana. Hän ei muutoksia pyytänyt, mutta totesi tekstin heruttaneen kyyneliä ja vasta nyt hänelle avautuneen, mitä kaikkea olin käynyt läpi. Silloin hän ei kysynyt, enkä minä osannut tai kyennyt kertoa.

Oma polttoaineeni on aina ollut huumori, välillä hyvin musta ja sarkastinen – jonkun valonpilkkeen löytämisen tarve haisevammastakin kasasta.

Rasaliina Jänön uutuuskirjan Viimeisen munasolun maailmanvalloitus – Silmiä avaava tarina lapsettomuudesta voit tilata täältä:
https://kauppa.viisaselama.fi/sivu/tuote/viimeisen-munasolun-maailmanvalloitus/4964251

Jaa artikkeli: